OMA SUHDE RAHAAN VS. MUIDEN SUHDE RAHAAN

Oma suhde rahaan on aina erilainen kuin vierustoverin. Tämä johtuu opituista asenteista ja eletystä elämästä.

Maailmaan tutustuminen ja sitä kautta uusien näkökulmien saaminen voi muokata omaa rahasuhdetta.

Seuraavassa kokemusasiantuntijan näkökulmaa omasta suhteesta rahaan ja siitä, miten suhtautuminen voi muuttua.

Oma, aikuinen suhde rahaan

Kun pääsee aikuisikään asti, kaltaiseni herääjä kyseenalaistaa ajatusmalleja rahasta. Rahaa ja taloutta kun on mahdollista ajatella itsenäisesti, ilman (huonoja) opittuja malleja.

Rahasta puhuminen tuntuu hyvin vaivalloiselta ja myös yksipuoliselta.

Tässä artikkelissa kerrotaan osa ikävää totuutta.

Tapamme puhua rahasta on usein yksipuolinen. Jos rahasta puhutaan, keskustelu liikkuu kahden asian ympärillä:

  • rahaa on itsellä liian vähän
  • jollain toisella on sitä liikaa

Oletko ajatellut nyt aikuisena, että aikasempi, totuttu ajattelumallisi raha-asioihin ei ehkä enää sovi uuteen, aikuisen identiteettiisi?

Kuten kirjoitin aiemmassa postauksessa Elämän eväät, meihin kaikkiin vaikuttaa lapsuudenperheen raha-ajattelun malli.

Kun itse nykyään ajattelen raha-asioita, ensimmäinen tunne on luottavainen, joskus jopa kiinnostunut tai innostunut. Positiivinenkin.

Joskus ennen, olotila olisi ollut välinpitämätön. Jos jokin tunne olisi pitänyt nimetä, se olisi ollut huoli.

Oma suhde rahaan vs. kumppanin suhde rahaan

Meidän miehellä lapsuudenkodin malli talousasioihin oli harras ja kunnioittava.

Erona omiin talousmalleihini, miehen perheessä osattiin ja osataan säästää.

Tarkoitan säästämistä ihan kaikessa. Rahassa ja tavarassa. MITÄÄN ei heitetä tai anneta pois, KAIKKEA voi joskus vielä tarvita.

Mitään ylimääräistä ei kuluteta.

Parisuhteessa saattaa tulla ihmissuhteista eniten erimielisyyksiä rahankäytöstä.

Kun meidän mies ja minä muutimme samaan talouteen, jotkin periaatteet joutuivat vastakkain.

Minä huitelin kaupassa ilman kauppalistaa, ostaen kalliita mehuja ja tuontihedelmiä. Valmispizzoja ja makujuomia.

Tuohinaisen kuitteja

Mies olisi halunnut elää viikon samalla Italianpata-padalla ja murehti aina, riittävätkö rahat seuraavaan tilipäivään. Tässä yhteydessä haluan huomauttaa, että KYLLÄ, rahat ovat riittäneet joka ikinen kerta. Mutta joka ikinen kuukausi sitä piti vähän, kuin varmuudeksi murehtia.

Meidän yli kymmenvuotias taipaleemme on tasoittanut kulmia.

Molemmat ovat saaneet oppia toiselta tapoja. Joistakin tavoista on tullut yhteisiä, jotkut omat pinttyneet tavat eivät kulu, vaikka kuinka törmäilee toisen kanssa.

Mies haluaa edelleen joka kuukausi kertoa huolestuneella äänensävyllä rahatilanteestamme.

Minä taas ostan lähes poikkeuksetta jokaisella kauppareissulla heräteostoksen.

Oma suhde rahaan : VAPAA

Nyt: minä olen vapaampi kuin ikinä.

Tämä vapaus (tai illuusio siitä) on aiheutunut uudenlaisesta näkökulmasta. Olen alkanut säästää ja sijoittaa rahaa. Teen suunnitelmia oman tulevaisuuden yritystoiminnan varalle.

En ajattele rahaa tai taloutta enää pakollisena pahana. Raha ja oma taloustilanne ei ole yhtä kuin palkkapäivä tai laskujen maksu.

Se on mahdollisuuksia, oppimista, kokeilua.

Omien ajatuksien muuttaminen rahan tai minkä muun tahansa suhteen ON mahdollista.

Avain muutokseen on maailmaan tutustuminen. Kannattaa kuunnella, katsella ja lukea tarinoita ja näkökulmia. Kun tarpeeksi tankkaa ympäristöstään omaan mieleensä (aluksi epäsovinnaisilta tuntuvia) uusia käsitteitä, voi alkaa herätä.

Tuohinainen suosittelee: Hanki omaan somesyöttöösi tai uutisvirtaasi uusia henkilöitä tai lähteitä.

Kuten joku mahtava tyyppi, jota aloin seurata twitterissä viime viikolla, puki viestini sanoiksi näin: Jos seuraat kaikkialla ja kaikesta kanssasi samaa mieltä olevia, on hankalaa saada uusia näkökulmia.

MITEN SELVITÄ MAAILMANTUSKASTA?

Oletko maailmantuskainen?

Tunnet outoa kaihoa ja avuttomuutta maailman pahuudesta ja ennenkaikkea epäoikeudenmukaisuudesta.

Länsimaalaisena, syntymä-lotossa voittaneena, saatat myös tuntea syyllisyyttä siitä, että olet niin etuoikeutettu.

Olet etuoikeutettu sillä perusteella, että satuit syntymään Suomi-nimiseen valtioon.

Ilmainen kuvapankkikuva tunnisteilla kansainvälinen, käsi, keskittyminen, kuula
Kuva: Pexels

Kaikki dokkarit eivät ole maailmantuskailijoille

Yritin katsoa eilen dokumenttia Generation Wealth.

En kyennyt katsomaan.

Dokumentti kertoo rahallisesti rikkaista amerikkalaisista, joille mikään ei riitä. He haluavat aina lisää:
lisää materiaa, lisää rahaa, lisää täytettä vartaloon.

Dokumentin ensimmäiset viisi minuuttia esittivät mobiililaitteen kuivattamille silmilleni kuvastoa, joka oli minulle liikaa.

Minulle, joka sentään näen päivittäin kuvastoa huulitäytteistä ja kaupallisista yhteistöistä.

En yksinkertaisesti kestänyt katselua.

Itse dokumentti ei ehkä ole karmaisevaa katsottavaa.

Dokumentin aiheuttama ajatus maailman hulluudesta, epätasa-arvosta, saa maailmanaparantajan ahdistumaan.

Maailmanparantaja-minäni halusi sulkea silmät, jälleen kerran.

Ajattelin dokkaria katsottuani ja ajattelen usein muulloinkin, miten meillä voi olla niin paljon kaikkea, kun suuremmalla osalla maailmasta ei ole toivoakaan.

Paradoksaalista, että kirjoitan rahasta?

On.

Mutta kirjoitanhan nytkin rahasta. Ehkä eri kulmasta, mistä voisi kuvitella rahabloggaajan kirjoittavan?

Minulle sijoittamisen aloittaminen ja mahdollisen tulevan yritystoimintani yksi kantavista teemoista on ollut se, että voin joskus antaa jotain takaisin.

Tuohinaisen kolikoita

Vinkkejä Sinulle, kanssa-tuskailija

Oliko se Riku Rantala, äärimmäisen skarppi tyyppi ja maailman mahtavimman televisio-ohjelman ikinä (Madventures) tehnyt toimittaja, joka neuvoi joskus maailmantuskailijoita jotenkin näin (ei sanatarkka lainaus, koska en muista, missä podcastissa hän oli vieraana sanoessaan tämän):

Maailmanparannuksen voi aloittaa omasta lähipiiristä. Laita ensin oma elämäsi kuntoon, oman perheesi asiat kuntoon. Korjaa sen jälkeen oman lähipiirin tai yhteisön tilaa ja etene siitä eteenpäin.

Tiivistetysti: auta ensin itseäsi ja perhettäsi, sen jälkeen muita. Etene ihmisten kehässäsi aina pykälä kerrallaan eteenpäin.

Aidot kertomukset herkistivät auttamiselle

Tunnen ihmisen, joka on töissä maailmalla avustustyöntekijänä. Olen kuullut koskettavista ihmiskohtaloista, joita hän saa nähdä. Olen ollut konkreettisten kertomusten jälkeen tiedostamisen tasolla eri ihminen, koska tiedän hänen puhuvan totta.

Nämä kertomukset saivat minut tietysti ahdistuneeksi, MUTTA myös alkamaan kuukausilahjoittajaksi hyväntekeväisyyteen vuosia sitten.

Rahan antaminen puhdistaa etuoikeudesta syyllistynyttä sieluani, kun tiedän eurojeni menevän (jos ei perille asti? niin edes) jonkun avustusjärjestössä työskentelevän palkka- tai kahvikassaan.

Tutustu maailmaan, vähän kerrallaan

Ota maailmaa vastaan vähän kerrallaan. Älä katso kaikkia dokkareita kerralla.

Maailma on meille niin avoin, että pystyt seuraamaan useamman pallomme kolkan tapahtumia reaaliajassa. Jos jokin kohde tai ihmisryhmä saa sydämesi erityisesti vuotamaan, ole hyvä, ja tee hyvä teko.

Kolme vinkkiä

Loppuun tiivistetyt vinkit maailmantuskasta kärsiville:

  • Hoida ensin oma elämäsi kuntoon. Oma ja perheeesi elämä. Siirry sen jälkeen ringissäsi aste ulospäin: kuka muu voisi tarvita apua? Naapuri? Sukulaistäti?
    Voisitko käydä paikallisessa vanhainkodissa seurustelemassa yksinäisen kanssa?
  • Tutustu maailmaan. Se on meille mahdollista. Katsele, kuuntele tai lue: sopivin annoksin tarinoita ihmiskohtaloista.
    Herää ja näe, että ihmiset tarvitsevat monenlaista apua.
  • Lahjoita rahaa hyväntekeväisyyteen. Viisi euroa kuukaudessa on alku.

    Jos sinulla ei ole varaa lahjoitaa hyväntekeväisyyteen, avustus- tai vapaaehtoistyö on maailman mahtavin homma.

Tuohinainen suosittelee: Vanha kunnon Madventures-sarja. Itselläni on old-school dvd-boksit jokaisesta kaudesta.


Löytyy myös ruudusta tai YouTubesta.

Sinun ihana rahakuplasi

Koska kirjoitin edellisessä postauksessa piheilijöistä ja palkkapäivämiljonääreistä, kurkistetaan nyt omien rahakupliemme sisälle.

Meillä kaikilla on se, OMA IHANA RAHAKUPLA.

Kuplat

Onhan meillä monia muitakin kuplia, esimerkiksi:

  • Uutis-kupla: Luet uutisesi joka päivä samoista lähteistä.
  • SoMe-kupla: Käyt joka päivä samoissa kanavissa katsomassa omien tuttujesi / samojen tahojen päivityksiä.
  • Ystävä-kupla: Sinun ystäväsi.

Miksei myös raha-kupla?

Elät omassa kuplassasi, tietämättömänä muiden kuplista. Sinulla on omat teesisi, joiden mukaan elät päivästä toiseen. Kyseenalaistamatta toimintaasi.

Älä tuomitse itseäsi, kuplissa elo vain tapahtuu, ilman sen suurempia miettimisiä.

Esimerkkejä totuuksista, joita saatat toistaa itsellesi päivästä toiseen oman kuplasi säilyttämiseksi ja siellä elääksesi:

  • Et sijota rahaa, koska ei sinulla ole sellaiseen varaa.
  • Ajattelet aloittavasi säästämisen, mutta muistat, että se on vaikeaa.
  • Et uskalla vaihtaa työpaikka, koska pelkäät, että vaihdos osoittautuu virheeksi.

Kolikoita vai säästön alku?

Muuta rahakuplasi läpinäkyväksi

Minulla on ehdotus: Muuta kuplasi läpinäkyväksi, oli se sitten rahakupla, liikuntakupla tai tuttavakupla.

Kun muutat sen läpinäkyväksi, näet sieltä ulos.

Ja sen jälkeen alat hahmottamaan, miltä omassa kuplassasi näyttää.

Voisinko muuttaa omat teesini?

Koitapa tämän oivalluksen jälkeen omia teesejäsi uudelleen:

  • Kävisinkö lukemassa sijoitusvinkkejä? Jos naapurin lomautettu tai kotiäiti sijoittaa, miksen voisi tutustua aiheeseen?
  • Aloittaisinko säästämisen ostamalla VALMIITA RAHASTOJA? Joku viisas hoitaa sijoittamisen puolestani.
    Saat tehtyä monessa nettipankissa itsestäsi sijotusprofiilin, joka ei sido mihinkään tai maksa mitään: Tämä matala kynnys sijoituksen aloittamiseen.
  • Miksi työpaikan vaihdos ei veisi minua PAREMPAAN SUUNTAAN?

Mielen voima on ihmeellinen

Omasta kuplasta on haastavaa päästä pois: olethan rakentanut sitä kauan ja siellä olo tuntuu ihan turvalliselta.

Turvalliselta siksi, koska ET TIEDÄ MISTÄÄN MUUSTA.

Minun maailmankuvani (ja samalla moni kuplistani) on muuttunut viimeisten vuosien aikana paljon.

En myönnä lähteneeni kuplistani minnekään, mutta tutustuminen mahdollisimman monen ihmisen eri kupliin on tuonut esiin mahdollisuuksia, jotka ovat meille kaikille avoimia.

Ei haittaa, vaikka olet jo elämää nähnyt. Minä harmittelin joskus, kun oma unelma-ammatti ei löytynytkään 20-vuotiaana. Eikä elämä ollut valmis 25-vuotiaana.

Rahakuplasi ei tarvitse vielä olla valmis.

Tuohinainen suosittelee: Vievätkö päivittäiset toimintosi sinua sinne, missä haluat tulevaisuudessa olla?

Omien arvojen selvittämiseen suosittelen Anna Perhon kirjaa: Antisäätäjä.

Tunnetko pihin ihmisen?

Tiedätkö henkilön, joka osaa pihistellä raha-asioissa? Häpeilemättä? Kaikissa tilanteissa?

Minä tiedän, ja olen saanut kokea monta hetkeä heidän kanssaan.

Tiedäthän kuponki-ihmisen? Varmasti tiedät.

Entä hänet, joka ei koskaan heitä mitään pois.

Kyllä, he ovat kaikkialla ympärillämme.

Olen palkkapäivämiljonääri

Rahankäyttöfilosofiani on lähes päinvastainen ja hyvin yksinkertainen: Se raha mikä tulee, se myös menee ennen seuraavaa palkkapäivää.

Ethän sekoita palkkapäivämiljonääriä tuhlailijaan tai muihin vippailijoihin, he ovat tämän käsitteen karikatyyrisia alalajeja.

En ymmärrä piheilyä

Minun on vaikeaa ymmärtää piheilyä, vaikka se viisasta minulle olisikin.

Saat lukea seuraavassa muutamia hetkiäni pihien kanssa.

Kutsutaan heitä tästä eteenpäin suotuisammalla nimellä: rahaviisaat (rahaviisaat siksi, koska heillä on olemassa tietynlainen rahan säästämisen taito).

  • Kaupunkilomalla kävelimme mielummin kolme kilometriä ostoskassien kanssa, kuin olisimme ottaneet taksin. Taksi maksoi kaksi euroa liikaa seurueen rahaviisaalle. Ylimääräistä kulua olisi ollut jakamassa seitsemän henkilöä.
  • Eräissä polttareissa yksi osallistuja, rahaviisas toi 50€:n osallistumismaksun sijasta kaksi kyykky-valkoviinipulloa, tietämättämille tiedoksi että kyykkyviini on siellä alahyllyllä.
  • Yksi rahaviisaista ei voinut heittää lyttyyn astuttua ja rispaantunutta kengännauhaa pois, koska sitä voi tarvita vielä jossain.

Rahaviisas on rikas

Rahaviisaat ovat yleensä varakkaita ihmisiä. Rahaviisaus ei siis johdu rahan vähyydestä, päinvastoin.

Siksi ja tasapuolisuuden nimissä, listaan mitä rahanoviisi voisi oppia rahaviisaalta.

  • Rahaa voi myös säästää. No tämänhän minä olen jo aloittanut.
  • Pahan päivän vara EI tarkoita kolikkopurkin pohjan täyttämistä. Eikä yleensäkään säästöpossua.
  • Älä tuomitse rahaviisaita. Koska yksikään rahaviisas ei ole koskaan tuominnut minua.

Tuohinainen suosittelee: Kokeile jotain itsellesi tavanomaisesta poikkeavaa rahankäyttöä.

Jos olet rahaviisas, heittäydy villiksi. Kokeile ostaa ruokakaupasta sitä kalliimpaa mehua.

Jos olet rahanoviisi, kokeile kuukauden (no vaikka viikon) kirjanpitoa rahankäytöstäsi.

Introvertti aloitti bloggaamisen

Oletko sinä enemmän introvertti vai ekstrovertti?

Tiedäthän ehkä yleisimmän käsityksen termien erosta: intro latautuu yksinolosta ja ekstro seurasta.

Olet varmasti kuullut termit.

Lue tästä esimerkkikuvaukset näistä kahdesta persoonallisuuden piirteestä.

Intron poikkeudet sääntöön

Minä olen introvertti, tarkalleen ottaen 74% intro tämän testin mukaan.

Introvertilla voi myös olla ekstroverttiudeksi luettavia piirteitä:

  • Hyvät sosiaaliset taidot (kuten tiedät, tämä on eri asia kuin sosiaalisuus). Ymmärrät erilaisia ihmismieliä ja tapoja ajatella.
  • Paljon ystäviä. Sinulla on ystäviä, jotka ovat rakkaita ja pysyviä, pitkäkestoisia suhteita.
  • Kiinnostus ihmisten erilaisuutta kohtaan ja siitä saatava voima. Osaat samaistua ja tutkailet toisen mielipidettä tai näkemystä monelta kantilta.

Jos omaat nämä yllä olevat, saatat olla kaltaiseni introvertti ihmis-ihminen.

Sama pätee myös toiseen suuntaan: Ekstrovetilla voi olla introvertin persoonan kaltaisia piirteitä. Harva meistä on joko tai, me kaikki profiloidumme janalla tiettyyn kohtaan.

Mitä introvertti saa bloggauksesta?

Mitä hiljaisuuteen ja omaan rauhaan vetäytyvä saa tällaisesta julkisesta kirjoittelusta?

Saan tehdä itsenäistä työtä, mutta ihmis-ihmisenä silti kokea olevani kontaktissa muihin.

Hei te ekstrovertit kirjoittajat, mitä te saatte bloggaamisesta?

Introvertti ei ole face-to-face myyjä

Kun työskentelin vuosia sitten teknisessä myymälässä myyjänä, voitte kuvitella miten iltani menivät työpäivien jälkeen. Kyllä – hiljaa ja yksin.

Se jokapäiväinen kymmenien ja kymmenien uusien ihmisten kohtaaminen ja heille tuotteiden myyminen oli suoraan sanottuna unelmatyöni vastakohta.

Nykyisessä työssä saan olla rauhassa ja olla kontaktissa ihmisiin korkeintaan puhelimitse tai sähköpostin välityksellä: keskustelen ihmisten kanssa, mutta näppäimistön tai mikrofonin kautta.

Introvertin ihmis-ihmisen unelmatyö?

Onko se keskustella ilman näköyhteyttä?

Introvertti keskustelee Twitterissä

Kun löytää sen oman jutun, mitä haluaa tehdä, persoonakin voi hieman mukautua.

Kun perustin blogin alle viikko sitten, avasin myös Twitter-tilin.

Nautin siellä nyt hieman yllättäen keskustelujen seuraamisesta ja aloittamisesta.

Mieli uusiutuu seurattavien etsinnästä, seuraajien saamisesta ja keskustelusta, jota voi tehdä yksin ja rauhassa.

Seuraavaksi uskallan jo avata keskustelun Twitterissa?

Introvertti ihmis-ihminen kuittaa (olikohan Maria Veitola tämän termin lanseeraaja?).

Tuohinainen suosittelee: Pohdi, sopiiko nykyinen työnkuvasi omaan intro/ekstro-asteikkoon?

Oletko ekstrovertti toimistohiiri, joka ei malta odottaa lounastuntia, joka on ainoa mahdollisuus työpäivän aikaiseen ihmiskontaktiin?

Vai oletko kaltaiseni (entinen) introvertti myyjä, joka tekohymyilee ja tekomyy asioita 7.5 tuntia päivässä?

Jos työnkuva ja persoonallisuus eivät kohtaa, suosittelen osoitetta duunitori.fi

Minä, rahanhaluaja

Saanko kirjoittaa rahasta?

Nyt saan!

Sijoittaminen on mahdollista kenelle vain.

Se on kaikkien saatavilla. Samat osakkeet ovat kaupan kotiäidille ja ministerille.

Sijoittaminen on uusi normi

Tänään sijoittaminen ja säästäminen on jokaiselle aikuiselle suomalaiselle mahdollista.

Väitätkö ettet ole kuullut rahasto-omistuksista, pörssiyhtiöistä tai Nordnetistä?

Me kaikki elämme omissa kuplissamme. Meillä kaikilla on myös oma RAHAKUPLA.

Minun rahakuplani muuntui viime vuonna täysin erinäköiseksi.

Saisinko puhua rahasta?

Kun aloin kiinnostua rahasta ja siitä puhumisesta, huomasin olevani epäsuositulla alueella omassa tuttavapiirissäni.

Kuten kirjoitin aiemmassa postauksessa, kaikki ympärilläni lähinnä mutisivat keskustelunavauksilleni.

Joskus kauan ennen tätä, rahasta puhuminen oli jopa epäsuotavaa.

Raha kuului tietyille ja rikastuminen oli lottovoiton tai jonkinlaisen epärehellisen toiminnan varassa.

Rahaa oli suvuissa.

Kiinni kiinteistöissä ja tiloissa. Ammatti paljasti varallisuuden tason.

Nyt raha on avoin arvo kaikille: saat aloittaa sijoitustoiminnan kymmenellä eurolla kuussa.

Minä, rahasta kiinnostunut

Kyllä, voin sen tunnustaa, olen kiinnostunut rahasta.

Ilmiönä, tekijänä, vaikuttajana, mahdollistajana, keskustelunaiheena.

Ja kyllä, on kivaa opetella sijoittamista ja ansaita mahdollisesti lisää rahaa.

Saanhan jo olla kiinnostunut rahasta?

Harrastuksena tai jopa unelmien työnä? Voinko sanoa sen lähipiirilleni ääneen?

Olettamus kuplassani on ollut, että rahasta kiinnostuminen olisi pois jostain muusta ja nimenomaan INHIMILLISESTÄ arvosta.

Tähän olettamukseen liittyy myös väsynyt, vanha ja kulunut vertailu: uraäiti – kotiäiti. Tätä en edes ryhdy käsittelemään.

Miksi olettamus, että raha sulkee pois jotain inhimillistä?

Yksi hyvä näkökulma löytyi TAT-artikkelista. ”Rahankäyttötavat ja tyyli puhua rahasta periytyvät”.

En tiedä onko vastaus näin yksinkertainen, mutta arvaan sukupolveni kasvaneen nuoriksi ja aikuisiksi tunnelmassa, jossa rahasta puhumiseen ei ollut tarpeeksi työkaluja.

Kirjoitin vanhempien antamista rahaeväistä aiemmassa postauksessani.

Tuohinainen suosittelee: Kokeile, kiinnostuisitko sinäkin rahasta? Lue inspiroivia tarinoita vaikka taloustaito.fi – sivuilta.

Jos et halua kiinnostua, ei se mitään.

Saisinko lisää palkkaa?

Olen pyytänyt työurallani kaksi kertaa palkankorotusta.

Teknisesti ottaen kolme.

Onko palkankorotuspyyntö vaikea tehtävä?

Miten voisit saada palkkaa lisää?

Kannattaa aloittaa siitä, että selvität oman työsi yleisen palkkatason. Vasta sitten on aika harjoitella pyyntötilanteita.

Itse sain hyviä neuvoja Suplan Tabu-podcastista.

Seuraavassa kerron osan omasta palkkakeskustelu-historiani.

Tapaus 1

Ensimmäisessä, ”ihan oikeassa työpaikassa” (ruokakaupassa) työskennellessäni valmistuin merkonomiksi työn ohella.

Valmistumisen myötä sain soittaa palkkatoimistoon ja ilmoittaa juhlavasti valmistumisestani. Merkonomi siirtyisi palkkaluokituksessa uudelle tasolle!

Done, se meni hyvin.

Tapaus 2

Seuraava hetki palkkakeskusteluun tuli työskennellessäni teknisessä ketjuliikkeessä, jossa uskaltauduin pyytämään palkankorotusta myymäläpäällikötä.

En mennyt keskusteluun tyhjin käsin, olin harjoitellut perusteluita toiveelleni:

”Olen saanut paljon vastuuta ja uusia tehtäviä. Olen ollut jo yli vuoden töissä täällä ja palkka luvattiin tarkistaa neljän kuukauden koeajan jälkeen”.

Myymäläpäällikön vastaus:

”Me saadaan ihan kuka vaan tänne sun palkalla, jos sua ei kiinnosta nää hommat”.

Asia selvä, takaisin myymälään.

Tapaus 3

Kun kolmas hetkeni koitti, olin jo ihan oikea aikuinen ihminen.

Preppasin itseäni vastavuoroiseen keskusteluun.

Ilmoitin toiveeni palkkakeskustelusta työnantajalle.

Keskustelussa sovittiin, että saisin lisää palkkaa. Ei kerrottu kuinka paljon, milloin tai millä perusteilla.

Pian oli kaksi viikkoa seuraavaan palkkapäivään. Laitoin sähköpostia työnantajalle: Kysyin, oliko hän ehtinyt miettiä palkka-asioitani. Ei hän ole ehtinyt, nyt on ollut niin paljon kaikkea muuta.

Meidän mies kyseli, miten sen palkankorotuspyynnön kanssa kävi.

”En tiedä”, vastasin.

En tiedä mikä on tuntipalkkani

Olin siis tilanteessa, jossa työskentelin, ilman tietoa palkastani.

Odotin tilaisuutta kysyä NYKYISTÄ PALKKAANI, mutta tunsin noloutta omasta kysymyksestäni jo etukäteen, enkä kysynyt.

Vihdoin tuli kauan odotettu palkkapäivä.

Työnantajan edustaja tuli tuomaan palkkatositettani vakavana. Hän ojensi sen minulle ja sanoi:

”Laitoimme palkaksesi nyt xx euroa.

Jäin sanattomaksi. Tyydyin nyökyttelemään. Olin valmistautunut keskusteluun tulevaisuudestani yrityksessä, kertomaan ammatillisia toiveitani.

Olin harjoitellut puhetta sitoutumisesta ja tinkimättömyydestäni, unohtamatta lojaaliuttani.

Jatkoin töitä hämmentyneenä.

Lopputulema: palkkaa tuli lisää, mutta kommunikoinnin tavasta jäi tyhjä olo.

Tuohinainen suosittelee: Pyydä palkankorotusta, jos et vielä tienaa sitä, mitä sinun kuuluisi.

Jos et uskalla, kuuntele ainakin Anna Perhon kirja: Suorat sanat.

Ala toteuttamaan unelmaasi NYT

Edellisessä kirjoituksessa kehoitin pohtimaan omia ammatillisia unelmia.

Unelmat. Muistathan, että kaikilla on niitä.

Itse en edes tiennyt olevani millään tapaa unelmaton, ennen äskettäistä havahtumistani omaan haaveeseeni.

Minä olin aivan tyytyväinen työssäkäyvä ja toimeentuleva ihminen, en tarvinnut mitään lisää ja kaikki oli hyvin.

Kunnes havahduin hiljaisena hetkenä siihen, mitä haluan tehdä työkseni.

Kirja

Oman haaveen löytymistä nopeuttivat kohdallani monipuolinen maailmaan ja erilaisiin tarinoihin tutustuminen kirjallisuuden ja podcastien kautta.

Ihan höpö-höpönä aloin myös kuunnella Jen Sinceron kirjaa You are a badass.

Kirja on takakannen lukaisun perusteella perinteistä american dream-höttöä, ja itsekin aloin kuunnella kirjaa ihan vain kevyeksi ajanvietteeksi lenkkeilyn lomassa.

Kiinnostuin kirjasta heti aluksi siksi, koska kirjaili kertoi, miten paskaa hänen elämänsä (rahan suhteen) oli. Ehkä tässä yhteydessä sana raikas ei ole kuvaava, mutta sanotaan, että näkökulma oli erilainen.

Tämän unelmien listaamiseen tarkoitetun muistikirjan sain lahjaksi jouluna 2018. Tuolloin en vielä tiennyt, että käyttäisin sitä muistiona blogikirjoituksia varten.

Kirjan kuunneltuani en tuntenut mitään erikoista heräämistä, mutta pohdin kyllä kirjoittajan ajatuksia.

Kuten näkökulmaa, että kaikki mahdollisuudet maailmassa ovat aivan silmiemme edessä. Tai sitä, miten monille lahjakkaille henkilöille on kerrottu ennen heidän menestymistään, että heistä ei tule koskaan mitään.

Aloin miettiä, miksi minä en voisi tehdä työkseni jotain, mitä ihan oikeasti haluan.

Toteuta unelmaasi

Jos onnistut löytämään ammatillisen tai jonkun muun unelmasi, ole onnellinen.

En usko, että kaikki saavat unelman löytymisen elämystä, enhän minäkään ollut saanut tähän asti. Minun piti elää 33-vuotiaaksi, tehdä monia virheitä ja vain olla.

Haluan myös muistuttaa, että olisin täysin onnellinen myös siinä tapauksessa, etten olisi löytänyt tätä unelmaa. Enhän tiennyt asian olemassaolosta mitään ennen sen tapahtumista ja olin silti täysin tyytyväinen.

Tässä muistilista sinulle, jos löydät unelmasi (huom. tämä lista on heille, jotka ovat löytäneet unelmansa. Jos et ole vielä löytänyt, mutta haluat löytää, jatka etsimistä. Se on olemassa):

  • Millainen sinun tulee olla, että elät unelmaasi? Pitääkö sinun hankkia lisää tietoa, tarvikkeita tai oikeita ihmisiä lähellesi? Kuvittele, että elät unelmaasi, mitä näet, kun katsot ympärillesi?
  • Unelmien toteutuminen vie aikaa. Mutta tämähän ei haittaa sinua, olet vain todella onnellinen siitä, että löysit unelmasi, eikö vain?
  • Ala toimia: Hanki muistikirja, hankkiudu rakastamasi asian tai hankkeen pariin.
  • Hiljenny hetkeksi.

Tuohinainen suosittelee: Kirja: Jen Sincero – You are a badass

”Minusta ei koskaan tule yrittäjää”, sanoi yrittäjä

Oletko joskus haaveillut yrittäjyydestä? Minä en.

Mistä olen saanut ajatuksen, yrittäjyys on jotain liian pelottavaa?

En ole ollut ajatuksineni tietoinen YRITTÄJYYDEN IDEASTA.

Jotain kuitenkin tapahtui kaksi viikkoa sitten. Luulen, että löysin sen, yrittäjyyden idean.

Kahden viikon aikana olen:

  • Alkanut haaveilla yrittäjyydestä.
  • Kirjoittanut näitä blogitekstejä valmiiksi.
  • Riivannut meidän miestä tällä uudella idealla.

Mitä minulle tapahtui?

Löysin vuosien haahuilun jälkeen ammatillisen haaveeni.

Pohditko sinä ammatillista haavettasi?

Minä olen pohtinut. Aktiivisesti, lähes joka päivä puolen vuoden ajan.

Perinteiset vinkit omaan itseen tutustumisesta ja ammatinvalintatesteistä eivät vielä saaneet minun ahaa-elämystäni tapahtumaan.

Ahaa-elämys tuli täyden hiljaisuuden keskellä.

Valvoin ennen unen tuloa sängyssä ja olin ajattelematta mitään. Silloin jokin voima (?) tunki päähän ajatuksen: Minun pitää alkaa kirjoittaa. Muillekin kuin itselleni.

Sen jälkeen en ole voinut pysähtyä. Luet nyt tuon lumivyöryn tulosta.

Aloin etsiä tietoa ja suunnitella tulevaa.

Iltaisin omalla ajalla en suinkaan ryöminyt somessa tai hinkannut kaakeleita kuten aina ennen.

Nyt puursin ilman ajantajua ja nukkumaanmenoaikani siirtyi kahdella tunnilla tuosta vain. Tein töitä joka ilta ja yö tämän haaveeni kanssa.

Ennen heräämistä

Ennen tätä ammatillista heräämistä olen ollut jossain oudossa rajatilassa työelämässä. Miettien, mitä oikein haluaisin tehdä. Työvuosia olisi todennäköisesti jäljellä 30-40 vuotta.

Nykyinen työni on tasaista ja mukavaa, mutta hyvin ennalta-arvattavaa. Ja kuten usein palkkatöissä: en saa yhtään enempää, vaikka puurtaisin kuinka paljon.

Olen viettänyt viimeisen puolen vuoden ajan kymmeniä ja taas kymmeniä tunteja podcastien ja kirjallisuuden parissa. Olen huomaamattani itseoppinut ja kerännyt taustatietoa unelmien löytämiseen, yrittäjyyteen ja maailman tilaan.

Kaikki haahuiluun käyttämäni aika on ollut hyödyksi.

Tietämättäni olen valmistanut itseäni tähän kaikkeen.

Yrittäjyys: Jotain pelottavaa? Aivan liian suurta ja epävarmaa?

Ei suinkaan. Luet nyt tuota suurta ja epävarmaa.

Yrittäjyyden idea

Yrittäjyyden idea, se on tehdä jotain sellaista, mitä haluat tehdä. Ihan joka päivä.

Tykkäätkö käydä koiran kanssa lenkillä? Teetkö joka päivä käsitöitä? Etkö malta odottaa tanssitunnin alkamista?

Ota hetki aikaa ajatellaksesi, mikä on parasta ajanvietettä juuri sinulle. Mitä jaksaisit tehdä joka päivä, ilman velvollisuudentunnetta?

Jos vastaus on ”tykkään maata sohvalla katsoen Netflixiä”, hyväksyn myös sen. Ei kaikilla ole tarvetta saada suurta havahtumista omaan unelma-työhönsä.

Mutta jos sinnittelet päivästä toiseen työssä (tai työttömänä) paikassa, josta odotat kotiinpääsyä, suosittelen sinua miettimään vielä uudelleen.

Tuohinainen suosittelee: Kuuntele Perho & Pääskysaari-podcast, jakso: Unelmat.

Elämän eväät – mitä sinulle uskoteltiin rahasta?

Mitä vanhempasi opettivat sinulle rahasta?

Millainen suhde rahaan teidän kodissanne oli?

Suhde rahaan saattoi olla kunnioittava, huoleton tai jopa pelokas?

Oliko teillä rahaa kuin roskaa, ihan tarpeeksi vai oliko sitä aina liian vähän?

Käsitys rahasta

Kuinka paljon lapsuudenkodin käsitykset rahasta muokkaavat omaa suhdetta siihen aikuisena?

Talousvalmentaja Nina Nordlund kertoo aamuset.fi artikkelissa, että lapsuuden suhdetta rahaan voi verrata suhteeseen ruuasta: Terveet opit lapsuuden ruokapöydässä säilyvät aikuisuuteen saakka. Myös rahasta riitely tai siitä negatiiviseen sävyyn puhuminen voivat jättää jäljen pitkäksi aikaa.

Minun lapsuudenkodissani

Meillä raha oli harras ja pyhä asia. Sitä vain oli jotenkin mystisesti jaettu joillekin, ja jotkut saivat tyytyä osaansa alempana keskiluokkana.

Lisärahan ansainta oli tuntematon käsite. Se oli saavuttamattomissa oleva hyve.

Sijoittaminen ei 90-luvun duunariperheessä ollut muodissa, eikä lama oikein auttanut asiaa. Korkoa korolle ei etsitty.

Muistan joitakin yksittäisiä lausahduksia kotoa, jotka tuntuvat nyt oudoilta:

”Meillä ei ole rahaa”.

Ok, jos meillä ei ole rahaa haluamiimme asioihin, miksi emme tee asialle mitään?

Ne on sellaisia rikkaita ihmisiä”.

Ketkä ovat rikkaita? Millä tavalla rikkaita? Miten he ovat päässeet rikkaus-kategoriaan, saako niihin bileisiin ostaa pääsylipun?

Vanhempieni arvostukseksi on mainittava myös tähän asti säilyneitä hyviä oppeja taloudesta:

  • laskut maksetaan heti, kun ne kilahtavat mobiilipankkiin
  • en lainaa rahaa keneltäkään muulta kuin pankilta

Muistan edelleen, miten kauhistuneita vanhempani olivat, kun kerroin ostaneeni kannettavan tietokoneen 22-vuotiaana OSAMAKSULLA.

Minä ja raha nyt

Miksi nämä vanhempien tottumukset tuntuvat oudoilta?

Suhtautumiseni rahaan on kokenut muutoksen, vapautumisen.

Jos edelleenkin toteuttaisin vanhempieni rahakäsityksiä, en olisi nyt kirjoittamassa tätä blogia.

Tarvittiin pitkä aika ja kymmeniä tuhansia askeleita päästä tähän.

Uskomuksia, joissa olet elänyt aikuisuuden kynnykselle asti, voi olla todella vaikea muuttaa.

Kaikki eivät saa samanlaisia eväitä elämiseen ja se tarkoittaa, että joidenkin tie raha-asioiden kuntoon saamiseksi on vielä paljon pidempi kuin omani.

Mitä tein toisin kuin vanhempani?

Aloitin rahastosijoittamisen ja kerroin ympärilläni oleville, että raha voi olla myös kiva kaveri.

Tuohinainen suosittelee: Suvi Vaarlan kirja: Westend. Kirja kertoo yhden tytön kasvutarinan naiseksi laman aikana. Koukuttava kertomus.

Lue myös: ”Minusta ei koskaan tule yrittäjää”, sanoi yrittäjä.