Tämän haluaisin lasteni oppivan rahasta

Raha ei tee ketään onnelliseksi. Onni rakentuu muista seikoista. Silti väitän, että raha auttaa ja tuo elämään turvaa.
Upeissa maisemissa voi unohtaa mahdolliset rahahuolet.
Me kaikki tarvitsemme rahaa ja joillekin sen ansainta voi olla jopa mukava harrastus. Raha on myös tuki monessa elämän kolhussa. Veikkauksen vuonna 2017 toteuttaman kyselyn mukaan puolet yli 500 000€ voittaneista oli sitä mieltä, että elämä muuttui voiton ansiosta jonkin verran. Yksi voittaja kertoi, mikä muuttui:
– Pääasiallisesti elämänarvoissa ei niinkään mikään, tietty huolet tulevaisuudesta ja raha-asioista helpottivat huomattavasti. Perhe, ystävät ja harrastukset pysyneet samoina.
Mielenkiintoinen arvio. Elämänarvot ja ystävät säilyivät samana. Vain yksi muuttui: huolehtiminen tulevasta jäi pois. Tässä jälleen yksi esimerkki siitä, miksi raha voi ja saa olla kivaa. Se ei automaattisesti ole pois mistään inhimillisestä arvosta, vaan antaa tilaa muille ajatuksille. Jopa mahdollisuuden itsensä tutkiskelulle. Kun rahasta huolehtiminen jää pois, mitä kaikkea upeaa saakaan tilalle?

Mitä lapsille voisi kertoa rahasta?

Tässä teesejä, joita haluaisin omien lapsieni pohtivan:
  1. Omasta lempi-jutustaan voi saada rahaa. Rakastavatpa lapseni tulevaisuudessa kukkien keräilyä, maalausta tai mopolla ajelua – haluan heidän tietävän, että meillä jokaisella on oikeus unelmoida. Oikeus unelmoida ammatista, joka saa sydämen sykkimään ja veren virtaamaan suonissa ihanalla tavalla, joka päivä. Työnteko saa olla mahtavaa.Työtä ei kannata tehdä vain rahan takia. Monet meistä sitä kuitenkin niin tekevät. Jos joskus havahtuu siihen, että haluaa alkaa toimia ammatillisen unelmansa täyttämiseksi, pitää uskoa, että sen saavuttaminen on mahdollista.
  2. Raha on välttämätöntä ja sitä ansaistaan työnteosta. Raha on välttämätöntä kaikkien elämässä joka päivä. Joka päivä käytämme hyödykkeitä, jotka on yleensä hankittu rahalla. Vaikka olisimme esimerkiksi ruuan suhteen omavaraisia, meidän on pitänyt ostaa kaikki hyödykkeet, millä kasvatamme ja tuotamme ruokamme: multa, siemenet, tontti, puutarhavälineet.Me kaikki tarvitsemme rahaa ja se ei kasva puissa, kuten jokainen 90-luvulla kasvanut on kuullut. Saatan itsekin tulevaisuudessa käyttää tätä osuvaa kielikuvaa.
  3. Raha on kivaa. Raha on kivaa, koska sillä voit auttaa itseäsi ja muita. Maailmamme tapahtuu (onneksi ja valitettavasti) usein rahan vaikutuksesta. Meillä useimmilla länsimaisilla syntymälottovoittajilla on mahdollisuus toteuttaa unelmiamme, koska voimme taloudellisesti hyvin. Tämän seurauksena meillä on myös mahdollisuus auttaa muita.
  4. Rahan puute on joskus epäkivaa ja se voi tulla tielle. Joskus haave voi jäädä toteutumatta, jollei ole ehditty varautua tähän haaveeseen. Yhtäkkinen idea upeasta matkasta tai uudesta pelikonsolista ei välttämättä tapahdu. Näitä muistoja on meillä lähes jokaisella, ja se kuuluu talouskasvatukseen (kts. kohta 3, raha ei kasvanutkaan puissa).
  5. Rahaa saa ansaita. Raha ei ole vain joidenkin tiettyjen henkilöiden omistuksessa, vaan se on kaikille avointa. Jos rahaa toivoisi jonkin asian toteuttamiseen lisää, sitä on mahdollista ansaita.
  6. Rahaa pitää lahjoittaa niille, joilla ei ole niin paljoa kuin meillä. Koska olemme voittaneet taloudellisessa syntymälotossa, kuten kirjoitin aiemmin, meidän on annettava jotain takaisin. Jos ei rahana, niin vaikka vapaaehtoistyönä.

Perintö lapselle

Ennen rahallista perintöä, meillä jokaisella vanhemmalla on mahdollisuus jättää toisenlainen, tärkeämpi rahaan liittyvä perintö lapselle. Lapselle voi opettaa raha-asioita: itsestään sekä muista huolehtimista. Tuohinainen suosittelee: Mieti, mikä on oma tärkein ajatuksellinen rahaperintösi. Suosittelen myös: anna lapsen tienata omat rahat vaikka kotitöissä avustamalla. Anna lapsen maksaa omat ostokset kaupassa seuraavalla kerralla.

Rahasta ei saa puhua vieläkään?

Rahasta ja taloudesta puhuminen on tärkeää siksi, että se vaikuttaa väistämättä meidän jokaisen elämään.

Tämän hetken poikkeustilassa on tärkeää ajatella taloutta. Yritysten kaatuminen ja työttömyys tuovat mukanaan lieveilmiöitä, joiden kokonaiskustannuksia on vielä mahdotonta laskea.

Siksi: suosi yrittäjää omien mahdollisuuksien mukaan.

Kaikenlainen yksilön jaarittelu taudin tarttuvuudesta on jaarittelua. Tuntuu siltä, että mielipiteiden ilmaisut ja muut ulostulot aiheesta vanhenevat ikävällä tavalla huomiseen mennessä, joten en anna suosituksia siitä, mihin sinun pitäisi mennä tai olla menemättä, jotta voit tukea yrittäjää.

Yrityksiä voi tukea myös poistumatta kotoa.

Tuohinaisen kolikot

Sinä maksat rahaa verojen muodossa yhteiseen hyvinvointiimme

Sinä käyt kaupassa. Sinä saat palkkaa. Käyt myös ehkä kampaajalla, kuntosalilla tai kahvilassa? (edit: kävit näissä paikoissa ennen koronaa).

Kaikki maksamasi palvelut tuottavat verorahaa.

Sinä maksat myös omasta palkastasi veroa.

Noilla maksamillasi rahoilla tehdään mahdolliseksi monta asiaa Suomessa. Niillä kustannetaan koulutus, terveydenhuolto ja monta muuta asiaa, joita me tarvitsemme. Me pääsemme lääkäriin tai vaikka fysioterapeutille pienellä rahalla (nykyään tosin pitkällä jonolla), verrattuna esimerkiksi Yhdysvaltoihin.

Meille se maksaminen on automaatio, jota ei edes ajatella.

Usealle meistä on myös automaatio, että pääsee terveyskeskukseen vuosimaksulla, jonka summa on omalla paikkakunnallani alle 50 euroa.

Kun rahasta on pakko alkaa puhua

Osa seuraamani some- ja uutisportaalien kirjoittajista arvelee nyt taloudesta huolta kantavien olevan kylmiä ihmisiä.

Miksi?

Eikö tämä tilanne vielä riitä siihen, että olisi aika miettiä taloutta?

Kirjoitin ihan ensimmäisenä kirjoituksenani tästä aiheesta, oman pienen lähipiirini kontekstissa: Miksi kaikki ympärilläni vaikenevat rahasta?

Rahasta voi olla vaikeaa puhua. Käsillä olevasta virustilanteesta kyllä puhutaan paljon.

Hakutuloksia ”korona” -sanalla löytyy googlesta 196 000 000 kpl.
Eilen luku oli vielä 171 000 000 kpl.

Ilmainen kuvapankkikuva tunnisteilla elektroniikka, google, haku, internet
Kuva: Pexels

Monenlaista informaatiota riittää, mutta miksi tuntuu, ettei talousvaikutuksista olla huolissaan enempää.

Meillä on kattava terveydenhuollon ammattilaisten reservi ja ymmärrys tarvittaviin toimenpiteisiin, mutta voisiko meillä olla myös talousasioihin perehtyneiden reservi?

Mitä tapahtuu, jos kukaan ei ajattele rahaa?

Jos kukaan ei nyt auta yrittäjiä, meidän yhteiseltä Suomelta häviää monta euroa.

Onneksi joku puhuu rahasta ja yrittää tehdä jotain.

Sadat suomalaiset yritysvaikuttajat ovat tehneet vetoomuksen hallitukselle yritysten auttamiseksi tässä poikkeuksellisessa tilanteessa. Jo hallituksen puolesta luvattujen pitempien maksuaikojen ja velkojen uudelleenjärjestelyn mahdollisuuden lisäksi vetoomuksessa toivotaan mm.:

Vetoamme hallitukseen, jotta se auttaa terveet suomalaiset yritykset epidemian yli osallistumalla aidosti kustannusten jakamiseen. Pyydämme hallitukselta selkeää vakuutusta siitä, että asia hoidetaan samaan tapaan kuin Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa, Saksassa ja Ranskassa – laittamalla kaikki peliin myös talouden puolesta.

Tämän lisäksi on tehty konkreettinen 10 kohdan lista erilaisista toivotuista toimenpiteistä. Vetoomuksen ovat allekirjoittaneet mm. Alf Rehn, Jari Sarasvuo, Taru Tujunen.

Hyvä Te!

Aina kuuluu edetä ihmisten hyvinvointi ja terveys edellä. Tällä hetkellä päällä oleva tilanne on niin kokonaisvaltainen, että nyt keskitytään varmasti käyttämään kaikki saatavilla oleva tieto ja taito ihmisten parantamiseen, sekä terveenä ja turvassa pysymiseen.

Arvostan inhimillistä suhtautumista kaikkiin asioihin, ja olen itsekin eniten huolissani ihmiskohtaloista tämän maailmaamullistavan viruksen kanssa, mutta…

Humanisti talousintoilija tässä hei

Olen humanisti.

Asia on kuitenkin niin, että jos jokainen parturikampaaja, kahvilanpitäjä tai hieroja menettää euronsa seuraavan kahden kuukauden ajaksi, ei humanistikaan pysty pelastamaan maailmaa.

Me taloudesta jaarittelevat emme ajattele VAIN RAHAA.

Se on meinaan sillä tavalla, että jos kaikki suomalaiset lopettavat suuren osan kulutuksestaan (poislukien vessapaperi ja käsidesi) seuraavien kuukausien ajaksi, meidän suomestamme katoaa aika paljon.

Jotain Suomesta tulee katoamaan joka tapauksessa, mutta meillä kuluttajilla (ja hallituksen päätöksillä) on mahdollisuus pitää homma kasassa.

Yritysten kuoppaaminen ja työttömyys vähentävät valtion saamia euroja. Lieveilmiöiden hintaa ei kukaan osaa vielä edes aavistaa.

Tue yrittäjää omien mahdollisuuksien mukaan: osta lahjakortti, lupaa ostaa palvelu myöhemmin tai tarjoa yrittäjälle uutta keinoa myydä palvelunsa.

Lomautuslapun käteen saaneen on vaikea ajatella asiaa näin ja ymmärrän, ettei kaikilla ole mahdollisuutta jatkaa kuluttamista.

Te, joilla on mahdollisuus, tehkää niin.

Kuluttaja tekee paniikissa outoja päätöksiä

Muistatko tapani-myrskyn vuonna 2011 ja sen aiheuttamat pitkät sähkökatkot?

Meillä kotona oli tuolloin sähköt pois yli viisi vuorokautta yhteen menoon.

Muistan, kuinka tuttu kosmetologi kertoi ihmisten käyttäytyneen jo varattujen aikojen kanssa irrationaalisesti. Useat vakiokävijät olivat peruuttaneet aikansa sanoen: ”En minä nyt viitsi tulla, kun on nuo sähköt pois”.

Hoitolassa siis oli sähköt.

Antaako kriisi mahdollisuuden ajatella irrationaalisesti asioista?

En aloita kirjoittamaan kahvilakäynneistä tai eristyksistä. Tämän päivän tilanne ei ole huomisen tilanne, enkä kannusta ketään mihinkään liikkumiseen tai liikkumattomuuteen, ohjeistus tulee valtiolta tai THL:lta.

Koronan vaikutukset ovat vielä tuntemattomat – vain se on varmaa, että yrittäjä kärsii

Emme voi tietää, mitä tapahtuu taudin kanssa tänään, huomenna, saatika viikon kuluttua.

Jo yksin kuluneella viikolla on tapahtunut niin paljon, että tuntuu absurdilta ajatella edes ensi kesää.

Kenellä on vielä ensi kesänä työpaikka? Mitä rahastoillemme kuuluu? Onko Suomen terveydenhuolto ja sosiaaliala kriisissä?

Uutisten lukeminen saatta alkaa jo kohta ahdistaa ja epävarmuus kaikesta tulevasta voi saada mielen matalaksi. Kovin moni on somessa kertonut, että selviämme tästä. Kiitos tsempeistä ja samaa mieltä olen minäkin. Selviämiseen tarvitsemme inhimillistyyttä ja ymmärrystä, mutta myös kuluttamista – jokainen oman mahdollisuutensa mukaan.

Tuohinainen suosittelee: Tue pienyrittäjää. Osta lahjakortti kahvilaan, ravintolaan tai kampaamoon. Nämä yrittäjät tarvitsevat nyt kaiken mahdollisen tuen.

Tunnetko pihin ihmisen?

Tiedätkö henkilön, joka osaa pihistellä raha-asioissa? Häpeilemättä? Kaikissa tilanteissa?

Minä tiedän, ja olen saanut kokea monta hetkeä heidän kanssaan.

Tiedäthän kuponki-ihmisen? Varmasti tiedät.

Entä hänet, joka ei koskaan heitä mitään pois.

Kyllä, he ovat kaikkialla ympärillämme.

Olen palkkapäivämiljonääri

Rahankäyttöfilosofiani on lähes päinvastainen ja hyvin yksinkertainen: Se raha mikä tulee, se myös menee ennen seuraavaa palkkapäivää.

Ethän sekoita palkkapäivämiljonääriä tuhlailijaan tai muihin vippailijoihin, he ovat tämän käsitteen karikatyyrisia alalajeja.

En ymmärrä piheilyä

Minun on vaikeaa ymmärtää piheilyä, vaikka se viisasta minulle olisikin.

Saat lukea seuraavassa muutamia hetkiäni pihien kanssa.

Kutsutaan heitä tästä eteenpäin suotuisammalla nimellä: rahaviisaat (rahaviisaat siksi, koska heillä on olemassa tietynlainen rahan säästämisen taito).

  • Kaupunkilomalla kävelimme mielummin kolme kilometriä ostoskassien kanssa, kuin olisimme ottaneet taksin. Taksi maksoi kaksi euroa liikaa seurueen rahaviisaalle. Ylimääräistä kulua olisi ollut jakamassa seitsemän henkilöä.
  • Eräissä polttareissa yksi osallistuja, rahaviisas toi 50€:n osallistumismaksun sijasta kaksi kyykky-valkoviinipulloa, tietämättämille tiedoksi että kyykkyviini on siellä alahyllyllä.
  • Yksi rahaviisaista ei voinut heittää lyttyyn astuttua ja rispaantunutta kengännauhaa pois, koska sitä voi tarvita vielä jossain.

Rahaviisas on rikas

Rahaviisaat ovat yleensä varakkaita ihmisiä. Rahaviisaus ei siis johdu rahan vähyydestä, päinvastoin.

Siksi ja tasapuolisuuden nimissä, listaan mitä rahanoviisi voisi oppia rahaviisaalta.

  • Rahaa voi myös säästää. No tämänhän minä olen jo aloittanut.
  • Pahan päivän vara EI tarkoita kolikkopurkin pohjan täyttämistä. Eikä yleensäkään säästöpossua.
  • Älä tuomitse rahaviisaita. Koska yksikään rahaviisas ei ole koskaan tuominnut minua.

Tuohinainen suosittelee: Kokeile jotain itsellesi tavanomaisesta poikkeavaa rahankäyttöä.

Jos olet rahaviisas, heittäydy villiksi. Kokeile ostaa ruokakaupasta sitä kalliimpaa mehua.

Jos olet rahanoviisi, kokeile kuukauden (no vaikka viikon) kirjanpitoa rahankäytöstäsi.

Minä, rahanhaluaja

Saanko kirjoittaa rahasta?

Nyt saan!

Sijoittaminen on mahdollista kenelle vain.

Se on kaikkien saatavilla. Samat osakkeet ovat kaupan kotiäidille ja ministerille.

Sijoittaminen on uusi normi

Tänään sijoittaminen ja säästäminen on jokaiselle aikuiselle suomalaiselle mahdollista.

Väitätkö ettet ole kuullut rahasto-omistuksista, pörssiyhtiöistä tai Nordnetistä?

Me kaikki elämme omissa kuplissamme. Meillä kaikilla on myös oma RAHAKUPLA.

Minun rahakuplani muuntui viime vuonna täysin erinäköiseksi.

Saisinko puhua rahasta?

Kun aloin kiinnostua rahasta ja siitä puhumisesta, huomasin olevani epäsuositulla alueella omassa tuttavapiirissäni.

Kuten kirjoitin aiemmassa postauksessa, kaikki ympärilläni lähinnä mutisivat keskustelunavauksilleni.

Joskus kauan ennen tätä, rahasta puhuminen oli jopa epäsuotavaa.

Raha kuului tietyille ja rikastuminen oli lottovoiton tai jonkinlaisen epärehellisen toiminnan varassa.

Rahaa oli suvuissa.

Kiinni kiinteistöissä ja tiloissa. Ammatti paljasti varallisuuden tason.

Nyt raha on avoin arvo kaikille: saat aloittaa sijoitustoiminnan kymmenellä eurolla kuussa.

Minä, rahasta kiinnostunut

Kyllä, voin sen tunnustaa, olen kiinnostunut rahasta.

Ilmiönä, tekijänä, vaikuttajana, mahdollistajana, keskustelunaiheena.

Ja kyllä, on kivaa opetella sijoittamista ja ansaita mahdollisesti lisää rahaa.

Saanhan jo olla kiinnostunut rahasta?

Harrastuksena tai jopa unelmien työnä? Voinko sanoa sen lähipiirilleni ääneen?

Olettamus kuplassani on ollut, että rahasta kiinnostuminen olisi pois jostain muusta ja nimenomaan INHIMILLISESTÄ arvosta.

Tähän olettamukseen liittyy myös väsynyt, vanha ja kulunut vertailu: uraäiti – kotiäiti. Tätä en edes ryhdy käsittelemään.

Miksi olettamus, että raha sulkee pois jotain inhimillistä?

Yksi hyvä näkökulma löytyi TAT-artikkelista. ”Rahankäyttötavat ja tyyli puhua rahasta periytyvät”.

En tiedä onko vastaus näin yksinkertainen, mutta arvaan sukupolveni kasvaneen nuoriksi ja aikuisiksi tunnelmassa, jossa rahasta puhumiseen ei ollut tarpeeksi työkaluja.

Kirjoitin vanhempien antamista rahaeväistä aiemmassa postauksessani.

Tuohinainen suosittelee: Kokeile, kiinnostuisitko sinäkin rahasta? Lue inspiroivia tarinoita vaikka taloustaito.fi – sivuilta.

Jos et halua kiinnostua, ei se mitään.

Elämän eväät – mitä sinulle uskoteltiin rahasta?

Mitä vanhempasi opettivat sinulle rahasta?

Millainen suhde rahaan teidän kodissanne oli?

Suhde rahaan saattoi olla kunnioittava, huoleton tai jopa pelokas?

Oliko teillä rahaa kuin roskaa, ihan tarpeeksi vai oliko sitä aina liian vähän?

Käsitys rahasta

Kuinka paljon lapsuudenkodin käsitykset rahasta muokkaavat omaa suhdetta siihen aikuisena?

Talousvalmentaja Nina Nordlund kertoo aamuset.fi artikkelissa, että lapsuuden suhdetta rahaan voi verrata suhteeseen ruuasta: Terveet opit lapsuuden ruokapöydässä säilyvät aikuisuuteen saakka. Myös rahasta riitely tai siitä negatiiviseen sävyyn puhuminen voivat jättää jäljen pitkäksi aikaa.

Minun lapsuudenkodissani

Meillä raha oli harras ja pyhä asia. Sitä vain oli jotenkin mystisesti jaettu joillekin, ja jotkut saivat tyytyä osaansa alempana keskiluokkana.

Lisärahan ansainta oli tuntematon käsite. Se oli saavuttamattomissa oleva hyve.

Sijoittaminen ei 90-luvun duunariperheessä ollut muodissa, eikä lama oikein auttanut asiaa. Korkoa korolle ei etsitty.

Muistan joitakin yksittäisiä lausahduksia kotoa, jotka tuntuvat nyt oudoilta:

”Meillä ei ole rahaa”.

Ok, jos meillä ei ole rahaa haluamiimme asioihin, miksi emme tee asialle mitään?

Ne on sellaisia rikkaita ihmisiä”.

Ketkä ovat rikkaita? Millä tavalla rikkaita? Miten he ovat päässeet rikkaus-kategoriaan, saako niihin bileisiin ostaa pääsylipun?

Vanhempieni arvostukseksi on mainittava myös tähän asti säilyneitä hyviä oppeja taloudesta:

  • laskut maksetaan heti, kun ne kilahtavat mobiilipankkiin
  • en lainaa rahaa keneltäkään muulta kuin pankilta

Muistan edelleen, miten kauhistuneita vanhempani olivat, kun kerroin ostaneeni kannettavan tietokoneen 22-vuotiaana OSAMAKSULLA.

Minä ja raha nyt

Miksi nämä vanhempien tottumukset tuntuvat oudoilta?

Suhtautumiseni rahaan on kokenut muutoksen, vapautumisen.

Jos edelleenkin toteuttaisin vanhempieni rahakäsityksiä, en olisi nyt kirjoittamassa tätä blogia.

Tarvittiin pitkä aika ja kymmeniä tuhansia askeleita päästä tähän.

Uskomuksia, joissa olet elänyt aikuisuuden kynnykselle asti, voi olla todella vaikea muuttaa.

Kaikki eivät saa samanlaisia eväitä elämiseen ja se tarkoittaa, että joidenkin tie raha-asioiden kuntoon saamiseksi on vielä paljon pidempi kuin omani.

Mitä tein toisin kuin vanhempani?

Aloitin rahastosijoittamisen ja kerroin ympärilläni oleville, että raha voi olla myös kiva kaveri.

Tuohinainen suosittelee: Suvi Vaarlan kirja: Westend. Kirja kertoo yhden tytön kasvutarinan naiseksi laman aikana. Koukuttava kertomus.

Lue myös: ”Minusta ei koskaan tule yrittäjää”, sanoi yrittäjä.

Miksi kaikki ympärilläni vaikenevat rahasta?

Oma tietämättömyys raha-asioista paljastui minulle vuonna 2019.

Olin opiskellut monta tutkintoa, tunsin olevani taloudellisesti turvassa, enkä juurikaan suunnitellut talouttani.

Perhevapaalla minulla oli aikaa tutustua rahan maailmaan ja aloin kuunnella vaunulenkeillä vauvan nukkuessa podcasteja: Marja Hintikka Liveä, Julia Thurénia ja Mimmit sijoittaa-jaksoja.

Podcasteissa vilisivät tutut, mutta samalla vieraalta kalskahtavat termit:

  • korko
  • eläkerahasto
  • oman rahatilanteen haltuunotto

Samaan aikaan huomasin, että kaikki muut sijoittivat rahastoihin. Syntymättömille lapsille avattiin tilejä ja kaksikymppiset hankkivat kolmatta sijoitusasuntoaan opiskelijakaupungista.

Omalla tilillä oli rahaa yhden kauppareissun varalle ja pohdin varovaisesti kirpputoripöydän varaamista lisäansion toivossa.

Aloin puhua rahasta

Aloin puhua raha-asioista ympärillä oleville.

Kuuntelin lisää podcasteja. Aloin seurata Merja Mähkää somessa.

Sain pian huomata, että raha-asioista on helpompi vaieta, kuin puhua.

Tässä esimerkkejä lähipiirini suhtautumisesta keskustelunavauksiini:

  • Meidän mies ei meinannut oikein mitään. ”Kyllähän sijoittaminen ihan hyvä idea olisi”.
  • Ystäväni sanoi: ”Joo, olen kyllä miettinyt asiaa. Haluaisin kyllä oppia sijoittamaan, mutta en ole oikein ehtinyt perehtyä niihin rahastohommiin”.
  • Äitini osti arpoja ja toivoi äkkirikastumista.

Huomasin ensin ilokseni ja sitten kauhukseni, että kaikki muutkin ympärilläni olivat yhtä pihalla raha-asioista.

Pian huomioni jälkeen yritin avata palkkakeskustelua saman tutkinnon ja samanpituisen työuran tehneen ystävän kanssa. Tyydyimme molemmat murahtelemaan, että ”Kyllä se palkka on niin pieni että”.

Euroista emme puhuneet.

Miksi minun pitäisi tietää jonkun muun palkka?

Siksi, että se hyödyttäisi meitä kaikkia.

Palkoista, rahasta, lainoista ja omaisuudesta puhuminen tekisi rahamörön pienemmäksi. Jos sinua kiinnostaa oman rahatilanteen haltuunotto, suosittelen siitä puhumista.

Tuohinainen suosittelee: Ota raha-asiat puheeksi. Jos palkasta puhuminen epäilyttää, voit avata keskustelun vaikka asuntolainojen koroista, (käy omassa nettipankissasi tarkastamassa omasi – löytyy usein kohdasta lainat) tai kysy, säästääkö keskustelukumppanisi eläkettä varten.

Lue myös: Elämän eväät – mitä sinulle uskoteltiin rahasta?