Isien ja äitien rahat

Vietimme äitienpäivää sunnuntaina. Siitä inspiroituneena mietin suomalaista ylpeyttä: pitkää äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaata.

Suomalainen ylpeys on pitkä äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaa

Mietin myös sitä, miksi suomalaiset jakavat vanhempainvapaita edelleen hyvin äiti-painotteisesti? Luovatko perinteet automatisoidun oletuksen siitä, kuka jää lapsen kanssa kotiin?

Ehkä loppuun koluttu ja tunteita herättävä aihe äitien ja isien eroista rahan suhteen on kotiäitiys vs. koti-isyys.

Kotivuodet vaikuttavat joka tapauksessa valtavasti koko perheen taloudelliseen tilanteeseen.

Meidän yhteiskunnallinen upeutemme on palkallinen äitiys- ja isyysvapaa, sekä vanhempain- ja hoitovapaan aika.

Tiedättekö, että maailmassa on valtioita, joissa on 0 päivää palkallista äitiyslomaa?

Paula Vilén kirjoitti Ylelle vuonna 2017:

Yhdysvalloissa lapsen syntymän jälkeen saa olla palkatta kotona vauvaa hoitamassa 12 viikkoa, ilman että voi saada potkut. Tosin kaikkia työntekijöitä kyseinen laki ei suojaa.

PALKATTA. 12 VIIKKOA.

Me suomalaiset vanhemmat olemme etuoikeutettuja

Meillä äitiysajan palkkaa makstaan työehtosopimuksesta riippuen n. 4kk. Tämän jälkeen alkaa vanhempainvapaa, ”palkkaa” saadaan siihen saakka, kun lapsi on n.10kk. Vanhempainvapaan tulot ovat myös ruhtinaalliset verrattuna moniin muihin maihin.

Tämän jälkeen alkaa hoitovapaa.

Rahaa hoitovapaalaiset saavat rankasti yleistäen nettona alle 300€/ kk. Vanhempainvapaa kestää siihen saakka, kunnes lapsi täyttää kolme vuotta.

Vaikka elämme vanhempina taloudellisessa lintukodossa, tätä kallisarvoista pikkulapsi-aikaa varten sinulla olisi hyvä olla valmiina säästöjä.

Vanhemmat, huomatkaa, että teillä on monia eri vaihtoehtoja jakaa vanhempainvapaat

Kun minä olin lapsi, ei olisi tullut kuuloonkaan, että syvällä pohjanmaan uumenissa duunari-isi olisi jäänyt kotiin hoitamaan lapsiaan.

Vettä on kuitenkin virrannut monessa paikassa sitten 80-luvun, ja nyt viimeistään on aika herätä.

  • Isien on aika herätä siihen, että heillä on yhtäläinen osuus vanhempainvapaaseen kuin äideilläkin.
  • Äitien on aika herätä siihen, että töihin saa mennä ennen kuin lapsi täyttää niin ja niin monta vuotta, jos se sopii perheellenne parhaiten.

Kelan sivuilta löytyy yksinkertainen ohjeistus siitä, miten vanhemmat voivat jakaa vauva-arjen sekä pikkulapsiajan työn ja vapaa-ajan suhteen.

Kela kirjoitti twitterissä 7.5.2020, että vuonna 2019 vanhempainrahaa sai:

  • 65 487 äitiä
  • 2 685 isää.

Isien osuus on vain 2% kaikista vanhempainrahapäivistä.

Osa näistä eroista selittyy yksinhuoltajuudella tai työtilanteilla (enenevissä määrin tulevaisuudessa myös kahden äidin perheillä).

Mutta en voi olla miettimättä: kuinka suuri osa mahtaa selittyä

p e r i n t e i l l ä ?

Isät ja äidit: tottukaa seuraaviin kommentteihin, mihin tahansa jakomalliin päädyttekin:

  • ”Miten se äiti voi mennä töihin ja isä olla äityslomalla”
  • ”Niillä ruuan tekee isä” (milloin IKINÄ nainen on saanut kreditit ruuan teosta?)
  • Jos päätätte olla kauemmin kotona, kuin lapsen ollessa kymmenkuinen: ”Lapsen paikka on hoidossa tuon ikäisenä”
  • Jos menet töihin ennen kuin lapsi täyttää kolme: ”Pikkulapsiaikaa ette saa koskaan takaisin. Pienen lapsen paikka on kotona”

Mielipiteitä maailmaan mahtuu yhtä paljon kuin on äitejä ja isiä.

Jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa, mutta

Tuohinainen suosittelee: Ratkaiskaa oma vanhempainvapaanne käyttö ilman oletuksia ja perinteitä. Tehkää kuten teille sopii.

Erilaisia tarinoita luettavaksi:

  1. Ville jäi koti-isäksi
  2. Koulutettu nainen kuusi vuotta koti-äitinä
  3. Äiti, joka on aina tehnyt paljon töitä ja isä on ollut enemmän kotona

Tämän haluaisin lasteni oppivan rahasta

Raha ei tee ketään onnelliseksi. Onni rakentuu muista seikoista.
Silti väitän, että raha auttaa ja tuo elämään turvaa.

Upeissa maisemissa voi unohtaa mahdolliset rahahuolet.

Me kaikki tarvitsemme rahaa ja joillekin sen ansainta voi olla jopa mukava harrastus. Raha on myös tuki monessa elämän kolhussa.

Veikkauksen vuonna 2017 toteuttaman kyselyn mukaan puolet yli 500 000€ voittaneista oli sitä mieltä, että elämä muuttui voiton ansiosta jonkin verran. Yksi voittaja kertoi, mikä muuttui:

– Pääasiallisesti elämänarvoissa ei niinkään mikään, tietty huolet tulevaisuudesta ja raha-asioista helpottivat huomattavasti. Perhe, ystävät ja harrastukset pysyneet samoina.

Mielenkiintoinen arvio.

Elämänarvot ja ystävät säilyivät samana. Vain yksi muuttui: huolehtiminen tulevasta jäi pois.

Tässä jälleen yksi esimerkki siitä, miksi raha voi ja saa olla kivaa. Se ei automaattisesti ole pois mistään inhimillisestä arvosta, vaan antaa tilaa muille ajatuksille. Jopa mahdollisuuden itsensä tutkiskelulle.

Kun rahasta huolehtiminen jää pois, mitä kaikkea upeaa saakaan tilalle?

Mitä lapsille voisi kertoa rahasta?

Tässä teesejä, joita haluaisin omien lapsieni pohtivan:

  1. Omasta lempi-jutustaan voi saada rahaa.
    Rakastavatpa lapseni tulevaisuudessa kukkien keräilyä, maalausta tai mopolla ajelua – haluan heidän tietävän, että meillä jokaisella on oikeus unelmoida. Oikeus unelmoida ammatista, joka saa sydämen sykkimään ja veren virtaamaan suonissa ihanalla tavalla, joka päivä. Työnteko saa olla mahtavaa.

    Työtä ei kannata tehdä vain rahan takia. Monet meistä sitä kuitenkin niin tekevät. Jos joskus havahtuu siihen, että haluaa alkaa toimia ammatillisen unelmansa täyttämiseksi, pitää uskoa, että sen saavuttaminen on mahdollista.

  2. Raha on välttämätöntä ja sitä ansaistaan työnteosta.
    Raha on välttämätöntä kaikkien elämässä joka päivä. Joka päivä käytämme hyödykkeitä, jotka on yleensä hankittu rahalla. Vaikka olisimme esimerkiksi ruuan suhteen omavaraisia, meidän on pitänyt ostaa kaikki hyödykkeet, millä kasvatamme ja tuotamme ruokamme: multa, siemenet, tontti, puutarhavälineet.

    Me kaikki tarvitsemme rahaa ja se ei kasva puissa, kuten jokainen 90-luvulla kasvanut on kuullut. Saatan itsekin tulevaisuudessa käyttää tätä osuvaa kielikuvaa.


  3. Raha on kivaa. Raha on kivaa, koska sillä voit auttaa itseäsi ja muita. Maailmamme tapahtuu (onneksi ja valitettavasti) usein rahan vaikutuksesta. Meillä useimmilla länsimaisilla syntymälottovoittajilla on mahdollisuus toteuttaa unelmiamme, koska voimme taloudellisesti hyvin. Tämän seurauksena meillä on myös mahdollisuus auttaa muita.

  4. Rahan puute on joskus epäkivaa ja se voi tulla tielle.
    Joskus haave voi jäädä toteutumatta, jollei ole ehditty varautua tähän haaveeseen. Yhtäkkinen idea upeasta matkasta tai uudesta pelikonsolista ei välttämättä tapahdu. Näitä muistoja on meillä lähes jokaisella, ja se kuuluu talouskasvatukseen (kts. kohta 3, raha ei kasvanutkaan puissa).


  5. Rahaa saa ansaita. Raha ei ole vain joidenkin tiettyjen henkilöiden omistuksessa, vaan se on kaikille avointa. Jos rahaa toivoisi jonkin asian toteuttamiseen lisää, sitä on mahdollista ansaita.

  6. Rahaa pitää lahjoittaa niille, joilla ei ole niin paljoa kuin meillä.
    Koska olemme voittaneet taloudellisessa syntymälotossa, kuten kirjoitin aiemmin,
    meidän on annettava jotain takaisin. Jos ei rahana, niin vaikka vapaaehtoistyönä.

Perintö lapselle

Ennen rahallista perintöä, meillä jokaisella vanhemmalla on mahdollisuus jättää toisenlainen, tärkeämpi rahaan liittyvä perintö lapselle.

Lapselle voi opettaa raha-asioita: itsestään sekä muista huolehtimista.

Tuohinainen suosittelee: Mieti, mikä on oma tärkein ajatuksellinen rahaperintösi.
Suosittelen myös: anna lapsen tienata omat rahat vaikka kotitöissä avustamalla. Anna lapsen maksaa omat ostokset kaupassa seuraavalla kerralla.

Häpeän palkkaani: se on liian pieni ja liian suuri



Joku saa palkkaa liian vähän, joku liikaa. Jotkut eivät saa sitä ollenkaan. Palkkakeskustelut nousevat aiheeksi tasaisin väliajoin, nyt viimeksi koronan vuoksi.

Lähi- ja sairaanhoitajien palkkojen nostoa varten on allekirjoitettavissa vetoomus. Vetoomuksia tarvittaisiin myös monelle muulle alalle.

Palkka on hyvin henkilökohtainen asia. Olen todennut, että siitä on hankalaa edes yrittää virittää keskustelua. Olen joskus yrittänyt, mutta huonoin tuloksin.

Minä saan omasta palkkatyöstäni liian vähän rahaa, jos on uskominen palkkasuosituksia.

Minun työni tosin on non-senseä ja hyvin yksinkertaista verraten oikeisiin ja tärkeisiin töihin.

Miksi palkasta puhuminen on vaikeaa?

Elinkeinoelämän keskusliiton teettämän tutkimuksen mukaan 66% työikäisistä ei pitäisi siitä, että työkavereilla olisi oikeus tietää toisten palkkoja samassa työpaikassa.

Toisaalta, ammattiliittoja edustavan STTK:n vuonna 2016 teettämän kyselyn mukaan, 58% meistä olisi valmis poistamaan palkkasalaisuuden, jos se edistäisi palkkatasa-arvoa.

Mitä me siis haluamme? Yksityisyyttä, mutta palkkatasa-arvoa vai?

Palkka tuntuu välillä niin aralta aiheelta keskusteltavaksi, että täysi vaikeneminen aiheesta on helpompaa.

Sen enempää sukupuoli-asioihin menemättä, totean, että naisen euro on vuonna 2020 83 senttiä.

Tätä epäkohtaa voi perustella ammatinvalinnalla, psykologialla tai yksilön erolla. Mutta silti, juuret palkkoihimme on istutettu jo kauan sitten. Noista ja monista muista juurista ei valitettavasti päästä tällä blogikirjoituksella eroon.

Ilmainen kuvapankkikuva tunnisteilla eurot, käteinen, raha, säästöt
Kuva: Pexels

Häpeän palkkaani monella eri tavalla

Minulle häpeällisintä on keskustella palkastani esimerkiksi hoivatyöntekijänä työskentelevän läheiseni kanssa. Hän hoitaa päivittäin ihmisiä ja saa siitä vähemmän palkkaa kuin minä.

Minä hoidan sähköpostia.

Minulle myös häpeällistä on keskustella palkasta jonkun sellaisen kanssa, jonka oletan ansaitsevan minua parempaa palkkaa.

Häpeän liian suurta ja liian pientä palkkaani samanaikaisesti?

Työn sankarit

Sairaanhoitajat, laitoshuoltajat, lähihoitajat, palomiehet, siistijät, lääkärit. Likakaivontyhjentäjät, kansanedustajat, sähkömiehet, ydinvoimaloiden työntekijät, maanviljelijät, ruokakauppojen työntekijät, postin työntekijät.

Luottamusmiehet, apteekin työntekijät, kokit, sosiaalityöntekijät. Tietyömiehet, huoltoasemien työntekijät, autonkorjaajat, ompelijat. Kätilöt, opettajat, neuvolan henkilökunta. Päiväkodin työntekijät, toimittajat, poliisit, huoltovarmuuskeskus. Vaippojen valmistajat, maahantuojat, innovoijat.

Lista minun mielestäni yhteiskuntamme tärkeimmistä ammateista on loputon. Saavatko he tarpeeksi palkkaa? En usko, mutta en tiedä, koska palkoista ei puhuta.

Ainut lähteeni palkkatietoihin ovat yleiset palkkavertailuun keskittyvät sivustot.

Lähihoitajan keskipalkka on palkkavertailun mukaan 2150 euroa kuukaudessa. Tämä lienee hyvin karkea arvio, josta puuttuu monta tekijää.

Mutta silti, tuo eurosumma tuntuu hyvin alhaiselta lähihoitajan työtehtäviin, vastuuseen ja työmäärään nähden.

Tuohinainen suosittelee: Tee oma osuutesi palkkakeskustelun läpinäkyvyyden lisäämiseksi. Kysy kollegan palkkaa ja tärkeimpänä: kerro ensin omasi.

Henkisen pääoman etsintää



Jos vertaillaan osakepääoman sijaan henkistä pääomaa, kuka on voittaja?
Se, joka on valmis oppimaan, tuntee kiitollisuutta ja iloitsee jokaisesta päivästä. Itsensä tunteminen on yksi hienoimmista henkisen pääoman ilmentymisen muodoista.

Mikä on henkistä pääomaa

Henkistä pääomaa voi harjoittaa ja lisätä samalla tavoin, kuin vertailee rahastoja tai miettii, mistä voisi säästää.

Uskallan myös väittää, että jos henkinen pääoma ei ole kunnossa, eivät työ- tai raha-asiatkaan luista parhaalla mahdollisella tavalla.

Henkinen pääoma ei ole fyysisesti näkyvillä, paitsi onnellisen ihmisen kasvoilla.

Jos joku tuntemasi henkilö on usein hyvinvoiva, luottavainen ja oppimiskykyinen, olet tunnistanut henkisesti rikkaan ihmisen.

Hidasta Elämää-sivuston kirjoituksessa listattiin hyvin ominaisuudet, joiden avulla voi etsiä ja kasvattaa omaa sisäistä pääomaa. Kurkkaa linkkiin, niin ymmärrät paremmin mistä kirjoitan.

Ilmainen kuvapankkikuva tunnisteilla arkkitehtuuri, aurinko, henkilö, käsi
Kuva: Pexels

Kun tajusin, että minussa on potentiaalia henkisen pääoman miljonääriksi

Sain onnekseni, ”kuin taivaan lahjana” väläyksen tänä keväänä siitä, että haluan alkaa tehdä jotain voidakseni paremmin työelämässä.

Oma palkkatyö on työtä ja maksaa laskut. Mutta se ei ole unelmatyöni.

Tiesin yhtäkkiä väläyksen ansiosta, mikä on minun tulevaisuuden haaveammattini.

Toimia tätä unelmaa kohti teen juuri nyt, kun kirjoitan tätä blogia.

Löysin henkiset vahvuuteni

En olisi ikinä uskonut olevani näin onnellinen.

Mikä minut on tehnyt niin onnelliseksi? Minulla ei ole enempää rahaa kuin ennen. Ystäviäkin on lähinnä kaikonnut. Ikkunani ovat pesemättä ja unettomuuskin vaivaa toisinaan.

Minut teki onnelliseksi muutama seikka:

  • Oman itseni kuuntelu. Ylimääräisten aikasyöppöjen siivoaminen pois elämästä toi aikaa opiskella sitä, kuka minä olen.
  • Onnekkuuteni ymmärtäminen. Elän Suomessa. Minulla on kaikki onnellisen elämän perusedellytykset kunnossa. Minulle on mahdollista mikä vain.
  • Kiitollisuus. Liittyy äskeiseen kohtaan: tunnen, että voin toteuttaa itseäni ja olla oma itseni. Saan haaveilla ja pyrkiä kohti unelmia. Olen nykyään kiitollinen joka ikisestä päivästä, jonka saan elää. Tätä voi olla vaikea ymmärtää, mutta itse olen ilmeisesti ollut tämän seikan suhteen pimennossa, koska olen näin onnellinen sen löytämisestä.
  • Maailmaan tutustuminen. Koska olen siivonnut useita aikasyöppöjä viikoistani, minulla on ollut aikaa tutustua minua kiinnostaviin aiheisiin. Olen tutustunut maailmaan kirjojen, podcastien ja ihanan twitterin kautta. On mahtavaa saada näkökulmia ja oppia muiden viisaudesta. Tässä ei ollut sarkasmia, te upeat twitter-tuttuni olette viisaita.

Ovatko kaikki muut tajunneet nämä onnellisuuden avaimet minua ennen, vai miksi tämä kaikki tuntuu minulle yhtäkkiä näin hienolta?

Okei, etten kuulostaisi LIIAN onnelliselta: minullakin on huonoja päiviä.

Joinain aamuina kahvinkeitin ei ole yhteistyökykyinen, päästän sammakoita suustani ja saan kärsiä siitä. Joskus herääminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta tai kiukuttelen meidän miehelle.

Mutta, pääasiallinen viba on nykyään positiivinen.

Onnellinen sijoittaja on hyvä sijoittaja

Olisiko niin, että jos henkinen pääoma on kunnossa, myös muut elämän osa-alueet alkavat sujua?

Ajatellaan vaikka sijoittamista.

Jos lähdet positiivisena tekemään ostoja rahastoista, löydätkö parhaat vaihtoehdot? Toki onnistumiseen sijoittamisessa tarvitaan myös hieman tietämystä ja ehkä tuuriakin.

Jos henkinen pääoma ei ole kunnossa, mutta onnistuu sijotuksissa, osaako niistä iloita oikealla tavalla? Lämmittävätkö eurot tilillä, jos samalla tuntuu, että huomenna muut elämän osa-alueet eivät menesty.

Rahalla voi ostaa monenlaista ja se tuo turvaa tulevaisuuteen.

Mutta, sillä ei voi ostaa oivallusta siitä, miten hyvältä henkinen hyvinvointi tuntuu.

Onnellinen sijoittaja voi todeta: jos saan pyöriä rahastoja vertailemassa, minulla on kaikki hyvin.

Tuohinainen suosittelee: Onnellisuutta voi oppia.

IKUINEN MEINAAJA LOPETTI UNELMANSA PELKÄÄMISEN



– vielä aikuisenakin saa löytää unelmansa

Teksti on jatkoa aikaisemmin julkaisemalleni kirjoitukselle unelmien löytymisestä.

Lue tämä, jos sinulla on saavuttamattomalta tuntuva unelma.

Olipa kyseessä haaveilemasi työ, ammattinimike, rakkaus, koti tai mikä tahansa muu UNELMA. Tästä esimerkistäni voi olla Sinulle hyötyä.

Minä löysin unelmatyöni näillä metodeilla:

  • Siivosin elämääni: poistin ajanhaaskureita, aloin vältellä ihmisiä, jotka ottivat enemmän kuin antoivat
  • mitä tahansa tein, vietin laatuaikaa (vihaan tätä sanaa). Oli kyse sitten omasta ajasta, perheen kesken vietetystä ajasta, työajasta tai ystävistä. Vietin aikaa olemalla läsnä = kunnioittamalla ihmisiä, joiden kanssa vietin aikaa.
  • vietin pitkiä aikoja kuunnellen ja lukien muiden kokemuksia itsensä ammatillisesta löytämisestä. Esimerkiksi Unelmaduunarit-podcastissa esitellään useita aikuisiällä ammatillisen unelmansa löytäneitä minun sankareitani.
  • lopetin entiselle minälleni (alisuoriutujalle?) tyypillisen ajattelumallien käytön= En enää koskaan ajattele: ”En juuri nyt voi” tai ”En taida oikeasti haluta tätä” (vaikka oikeasti haluaisin, mutta pelkään epäonnistumista).

Harha-askelia poispäin unelmista

Unelmaa saattaa joutua kaivelemaan, varsinkin jos unelman puuttumiseen herää vasta aikuisiällä.

Itselleni kirjoittaminen työnä on ollut saavuttamaton unelma. Nyt se ei ole saavuttamaton, vaan löytynyt unelma.

Olen aina tiennyt haluavani kirjoittaa, mutta tietyt realiteetit elämässä ovat vieneet sen pois luotani.

Lapsuuteni ja nuoruuteni elämänpiirissä en kokenut saavani tarpeeksi kannustusta aikomuksilleni. Lähimmät ihmiset eivät ehkä nähneet piilevää haluani tai sitten en osannut siitä tarpeeksi kertoa. Aloin kirjoittaa romaania 14-vuotiaana. Kirjoitin sen loppuun, kunnes yhtenä iltana päätin, että se on huono ja poistin sen.

Katsoin Sinkkuelämä-sarjaa ja haaveilin olevani Carrie.

Toisen asteen koulutuksesta valmistuttuani kerroin opinto-ohjaajalle haluavani yliopistoon opiskelemaan kieliä tai kirjallisuutta. Minulle lyötiin käteen kuuden sentin paksuinen valinta-opas ja todettiin: ”Täältä ei yleensä mennä yliopistoon”.

Sitten tapahtui nuoruuden rakkaus ja elämä alkoi viedä mennessään. Olin olevinani onnellinen työskennellessäni ruokakaupassa. Hain ja pääsin haluamaani korkeakouluun, mutta luovutin paikkani ”sitä enemmän haluavalle(?)”.

Etsin jatkuvasti uusia työpaikkoja. Mikään ei oikein tuntunut sopivalta. Jos sopiva paikka löytyi, en koskaan päässyt haastatteluun saakka.

Tapahtui paljon asioita ennen kolmeakymmentä ikävuotta, kunnes matka unelmaan alkoi.

En tiennyt, että korkeakouluun haku tuolloin 29-vuotiaana veisi minua lähemmäs tätä hetkeä, kun kirjoitan omaa blogia.

Kun unelma löytyy, sitä aletaan toteuttaa

Suoritin korkeakoulututkinnon aikuisena, koska tiesin haluavani jotain.

Korkeakoulututkinto oli suoritettu 32-vuotiaana, oli perhe ja koti.

Silti jokin kalvoi.

”Saanko haaveilla jostain, vaikka minulla on nyt kaikki näin hyvin?” Ajattelin lukemattomia kertoja.

Tuo jotain on unelmani, joka kirkastui yhtenä iltana, 33-vuotiaana.

Unelma löytyi, kun uskalsin hiljentyä ja ehdin vihdoin kuunnella itseäni.

Jostain tuli tunne, että minun pitää alkaa kirjoittaa.

Voisin helposti ajatella, kunpa olisin löytänyt tieni aiemmin. Nyt ajattelen kuitenkin, että jokainen kokemus elämässä on jalostanut minua tähän.

Ethän anna minkään tallata unelmaasi

Unelma ei löydy, eikä usein varsinkaan toteudu itsestään. Tarvitaan keinot ja sen jälkeen työtä.

Perustin blogini helmikuussa 2020.

Olen työskennellyt sen parissa lähes joka ilta heti unelman löytymisen jälkeen.

Mikä parasta, tämä ei tunnu työltä tai millään tavalla vaikealta. Tokikaan en voi kutsua tätä vielä työkseni, palkkatyöni on toistaiseksi ihan muualla.

MUTTA, minä tiedän, mitä kohti olen menossa.

Haluan sanoa: älä anna minkään lannistaa sinua, jos olet löytänyt unelmasi. Ikä, sukupuoli, perhetausta, koulutustausta, rahatilanne – mikään ei ole esteenä.

Jos löydät unelman, löydät kyllä keinot.

Mistä tiedät, että olet löytänyt unelma(työsi)?

Haluat tehdä sitä ihan joka päivä.

Tuohinainen suosittelee: Upean Eijan tarina.

Liian arvokasta?



500 euron tauluhankinta oli minulle liian arvokas.

Tai niin minä luulin.

Miten voi olla mahdollista, että oikeutin itselleni yli 600 euroa maksavan puhelimen oston, mutta en voinut ostaa 500 euroa maksavaa taulua?

Miksi meillä on näin outoja rahakäsityksiä?

Arvokas taidenäyttely

Kävin tammikuussa taidenäyttelyssä Hangossa. Näyttely koostui värikkäistä öljyvärimaalauksista, joiden pääasiallisena teemana oli luonto.

Jokaisen taulun yhteyteen oli kirjoitettu pieni teksti kertomaan luomistyöstä tai siitä, mitä kulloinenkin taulu merkitsi taiteilijalle.

Heti näyttelyn aluksi silmäni nauliintuivat kauniiseen merenrantamaisemaa esittävään tauluun. Valo taulussa oli ihmeellisen kaunis: Talvisen iltapäivän rusko, viimeisten auringonsäteiden punertava sävy. Tauluun oli maalattu kivikkoinen merenranta, sopivasti kuohuvat aallot löivät vaaleaan talviseen rantaan.

Taulun hinta oli 500 euroa.

Siis 500 euroa!

Ihan liian kallis, ajattelin.

(Anteeksi taidetietäjät, ymmärrän että 500 euroa ilolla, tuskalla ja luomistyöllä tuotetusta taulusta ei ole hinta eikä mikään.)

Kiertelin näyttelyn kaksi kertaa läpi, ja aina vaan silmäni nauliintuivat tuohon ensimmäiseksi näkemääni teokseen.

Jätin tuon ihailemani taulun ostamatta.

Nyt huhtikuussa, taulun ostamatta jättäminen kaihertaa minua viikoittain.

Olen miettinyt jopa paikan sille kodissamme.

Mikä on kenellekin (liian) arvokasta?

Jollekin 100 euroa uusista kengistä on liikaa. Joku ei ikinä maksaisi täyttä hintaa jostain tuotteesta, minkä voi ostaa käytettynä.

Meillä kaikilla on jokin ”liian arvokas” hinta tietyille asioille.

En uskaltanut sanoa meidän miehelle, että ostin juuri yli 600 euron puhelimen. Hän ei ikinä voisi ostaa niin kallista puhelinta.


Ajattelen kuitenkin itse niin, että tulen käyttämään puhelintani joka päivä seuraavan 3-4 vuoden ajan.

Jos käytän puhelinta vaikka kolme vuotta tästä eteenpäin, päiväkohtaiseksi hinnaksi muodostuu n. 0,59€.

Kallista? Minulle ei, meidän miehelle kyllä.

Mihin muuhun saattaisin käyttää 500€ esimerkiksi vuoden aikana?

Jos taulu oli minulle liian kallis, aloin äskettäin miettiä, mihin muuhun 500 euroa saattaisi huveta ”tuosta vain” vuoden aikana?

  • Pari hotelliyöpymistä syömisineen ja juomisineen
  • Joka kuukausi ulkona syönti perheen kesken
  • No ne pullovedet (näitähän en siis enää kuluta)
  • Uudet kengät + juhlamekko + kynsilakka + kampaus + meikki hääjuhlaan
  • Uudet verhot/matot/lipastot/naulakot yms. kodin sisustus

Esimerkiksi nämä luettelemani asiat pysyisivät kanssani verrattain lyhyen aikaa. Elämyksiä tai muuta maailmaan tutustumista ei voi tietenkään mitata rahalla ja ne säilyvät muistoissa ikuisesti.

Mutta lista on havainnollistava euromäärien suhteen.

Kuten taidekauppias Jani Saikkonen sanoo Aamulehden artikkelissa, taiteesta kiinnostuneetkin ihmiset jättävät helposti taulun ostamatta. Ihmiset voivat ostaa 3000 euron television, mutta eivät 3000 euron maalausta

Jos olisinkin ostanut tuon 500 euron taulun, se olisi ollut kanssani loppuikäni.

Eikö se olisi mittaamattoman arvokasta?

Tuohinainen suosittelee: Mitä olet aina halunnut, mutta et osta sitä, koska se jokin on liian arvokas? Mieti uudelleen.
Laske mitä tuo jokin tekee hinnaltaan päiväkohtaisesti. Olisiko hankintasi jopa mittaamattoman arvokas, se kulkisi kanssasi loppuun asti?

PS. Aion ottaa yhteyttä taiteilijaan kysyäkseni, onko taulu vielä ostettavissa.

Duunari tässä hei



Onko sinulla mielessäsi yhteiskuntaluokka, johon kuulut? Mistä olet saanut tämän käsityksen? Elävätkö käsitteet yhteiskuntaluokista vieläkin?

Tähän pohdintaan minut inspiroi Suvi Vaarla, ja hänen kirjansa Westend. Lukusuositus!
Kirja oli minulle samaistuttava: vähän riipaiseva ja uskottava, yhden tytön kasvutarina nuoreksi ja aikuiseksi 90-luvun laman aikana ja sen jälkiseurauksissa.

Yhteiskuntaluokat

Joskus aikoinaan, ja toisinaan vieläkin ajatellaan, että suomalaiset jakautuvat erilaisiin luokkiin mm. ammatin, harrastusten ja varallisuuden perusteella. Luokkajaon tapoja on erilaisia ja ne ovat muuttuneet vuosisatojen saatossa. Aihe saatetaan nähdä poliittisesti latautuneena ja historia juontaa juuriaan myös sinne.

Mikä nostalgiatrippi yläasteen historiantunnille tulee Wikipedian yhteiskuntaluokka-artikkelista: torpparit ja mäkitupalaiset, olin jo ehtinyt unohtaa nämä!

Sosiologian professori Harri Melin on tämän artikkelin myötä kanssani samaa mieltä siitä, että Suomi on edelleen luokkayhteiskunta.

Luokat voisivat olla tänään ja tässä kirjoituksessa puhekielisiltä nimiltään:

  • Duunarit
  • Keskiluokka
  • Porvarit

Suurimpana määrittävänä jakajana näiden välillä lienee raha, tai se, onko sitä.

Duunarit ja rikkaat?

Kirjoitin aiemmin Elämän Eväät-kirjoituksessani siitä, miten meillä lapsuudenkodissani profiloiduttiin ei-rikkaaksi. Nämä ”rikkaat”, ts. yläluokka / porvarit olivat tuolloin 90-luvulla vanhempieni mielestä nykyistä keskiluokkaa: opettajia, paremmin pärjääviä yrittäjiä ja insinöörejä.

Rikkaat vain olivat rikkaita.

Muistan miettineeni jo lapsena, miten joku sitten oli rikas ja miksi me emme olleet?

Kun duunarin lapsi näki myslin

Parhaalla ystävällä oli aina paljon barbeja. Iso laatikollinen.

Minulla oli yksi barbie.

Kun sain mennä ystäväni luo yökylään, kylvimme kylpyammeessa. Omakotitalon puutarhan pensaat notkuivat herkkuja, joista en ollut koskaan kuullut. Pelasimme pelikonsolia isosta telkkarista. Aamuisin meille oli katettu aamupala, jollaista en ollut koskaan nähnyt. Mysliä, suolakurkkua, haudutettua teetä aikuisten pikkukupeista.

Palasin yökylästä rivitaloasuntoomme, jaettuun huoneeseen isoveljeni kanssa. Kotona oli ihan mukavaa, mutta kaikista mieluiten olin parhaan ystäväni luona.

Paras ystäväni kävi ulkomaanmatkoilla, me sukulaisten luona ja kerran Puuhamaassa.

Vanhempien painava perimä

Lapsuudenkodissa saadut ajatusmallit elämästä ja rahankäytöstä ovat usein pitkälle vaikuttavia.

Meillä, 90-luvun duunariperheessä rahan ansaintakeinoja ei nähty. Käytiin tehtaalla töissä kahdeksan raskasta tuntia päivässä ja tultiin kotiin lepäämään.

Pohjois-pohjanmaalta ponnistaneet vanhempani eivät etsineetkään mitään muuta. Luokkajako oli tehty syntymässä, siihen ei voinut vaikuttaa.

Nykypäivänäkin

Vielä nytkin, törmään joskus omaan duunariuteeni tai ehkä toisten ymmärtämättömyyteen duunariudesta. Esimerkki:

Keskustelin tuttavan kanssa koronan vaikutuksista pienyrittäjiin tai lomautuksiin. Olin huolissani heistä kaikista, joita lomautukset, irtisanomiset ja tulovirran yhtäkkinen katkeaminen koskettivat.
Tuttava, keskiluokkaisen lapsuuden ja lähes povarillisen aikuisuuden kasvatti virkkoi: ”Ei se nyt niin montaa ihmistä voi koskettaa. Kyllä asiakkaat palaavat käyttämään palveluita sitten kesän jälkeenkin.”.

EI. Esimerkiksi parturi-kampaaja ei voi odottaa kesän yli asiakkaita. Hän ei voi myöskään tehdä töitä etänä. Hänen huhtikuun tulonsa voivat olla 0 euroa viruksesta johtuen.

Tätä ei ehkä yläluokkainen voi ymmärtää. Duunarin tilillä ei aina ole katetta moneksi kuukaudeksi tai vanhempien tilillä ei ehkä ole varaa lainata rahaa pahimman yli pääsemiseksi.

Duunarikin voi muuttaa rahakäsitystään

Jos eläisin edelleen vain vanhempieni opeilla; en olisi alkanut säästää sijoitusrahastoon tai alkanut suunnitella yritystoimintaa.

Ehkä joku muu on tajunnut tämän aiemmin, mutta minulle mahdollisuus oman rahatilanteen haltuunotosta valkeni vasta yli 30-vuotiaana.

Kiitos lukuisten kohtaamieni ihmisten, yritän joskus ajatella maailmaa myös oman luokkajakoni ulkopuolella.

Tuohinainen suosittelee: Tee nostalgiamatka 90-luvun laman kuviin ja tunnelmiin.

Millaisen elintason olet luonut itsellesi?



Riittääkö sinulle aina samanlainen elintaso ja siihen liittyvät asiat? Nousevatko kulusi ja kulutuksesi jatkuvasti?
Miksi haalimme tavaraa ja tuotteita aina vähän lisää?

Ilmainen kuvapankkikuva tunnisteilla ekologia, kasvi, kuulokkeet, maa
Kuva: Pexels

Kun saa lisää – kuluttaa lisää?

Oman kokemukseni mukaan kulut nousevat tulotason mukaan. Jos saat palkankorotuksen, veronpalautuksia, lahjarahaa, tuleeko helposti ostettua jotain enemmän tai vähän kalliimpaa?

Minulle käy aina niin, että jos rahaa on enemmän, kulutan enemmän. Vaikka rahan voisi myös laittaa säästöön tai sijoittaa.

Jälleen palaan edellisiin kirjotuksiin, (tässä ja tässä) en ole niin hyvä säästäjä kuin kehotan sinua olemaan.

Onneksi havahduin omaan tilanteeseeni, ja aloin tehdä asioita säästämisen eteen. Aikaisemmin maailman huonoin säästäjä, on nyt vain säästäjä.

Meillä on vaihtunut viimeisen vuoden aikana auto ja puhelimet, remonttilainaakin on otettu. Vain siksi, että voimme. Emme varsinaisesti TARVITSE näitä uusia asioita, mutta miksi sitten hankimme niitä?

Siksi koska kaikki muutkin?

Saku Tuominen kertoo kirjassaan Juu ei, että ihmisen mieli on rakennettu seuraavasti (huom. tämä ei ole suora sitaatti, vaan muisto äänikirjan kohdasta, jota kuuntelin eilen) :


Kaikki uusi ja iso on aivoillemme lähtökohtaisesti vähän pelottavaa.

Uudet asiat taas sopivan pieninä annoksina ovat aivoillemme houkuttelevia.

Vähän parempi puhelin on mielelle turvallisempi vaihtoehto, kuin kokonaan uuden puhelinmallin ja käyttöjärjestelmän opettelu. Vähän parempia asioita on myös helpompi hankkia, jos joku muukin on jo hankkinut sen.

Itse omistan esimerkiksi aktiivisuusrannekkeen. Minkä takia? Siksi, koska näistä laitteista alettiin touhuta kymmenen vuotta sitten täysillä. Lähipiiriinkin niitä ilmestyi ja sen luvattiin tsemppaavan minua arjessa.

Mutta tarvitsenko tätä härpäkettä?

Se kertoo minulle päivittäisen askelkertymäni, joka on mielenkiintoista.

Mutta enhän todella TARVITSE sitä, enhän?

Ostin myös äskettäin uuden puhelimen, vain koska operaattoriltani soitti mukava myyjä, joka lupasi vanhasta puhelimestani hyvitystä, jos ostan uuden luurin. Huomio: Hyväntekijä minussa oikeutti tämän ostoksen osittain sillä perusteella, että nyt tuon vanhan puhelimeni voi ostaa joku, jolla ei olisi varaa uuteen puhelimeen.

Monien ostamieni tuotteiden kohdalla sydäntä kylmää ajatella sitä, minkälaista kuormaa aiheutan ostoksillani maapallollemme. Ja se on ihan oikein kaltaiselleni länsimaiselle (liian) hyväosaiselle maapallon liikakuluttajalle.

WWF:n sivusto kertoo, että jos kaikki kuluttaisivat, kuten suomalaiset, TARVITTAISIIN LÄHES NELJÄ MAAPALLOA

Onneksi on mahdollista myös yrittää antaa jotain takaisin.

Ilmainen kuvapankkikuva tunnisteilla elämä, kasvaa, kasvi, kasvu
Kuva: Pexels

Voisitko laskea elintasoasi?

On vaikeampaa laskea elintasoaan, kuin nostaa sitä. Olisitko valmis vaihtamaan paremmista tuotteista ja palveluista huonompaan, jos tarve vaatii?

Kun perustarpeet ja omat arvot ovat kuosissa, on helpompi ottaa vastaan tulotason laskeminenkin.

En olisi yhtään onnettomampi, vaikka en omistaisi aktiivisuusranneketta tai uudempaa puhelinmallia. Minulla olisi silti jäljellä kaikkein tärkeimmät ihmiset ja omat ajatukseni.

Olen jo valmiiksi miettinyt omia kulutustottumuksiani, mutta nyt lomautus- tai jopa irtisanomisuhan leijuessa koko yhteiskuntamme yllä, on kohtuullista miettiä, mitä sitten tehdään jos rahavirta pienenee tai jopa loppuu?

Ensimmäisenä kulutuksesta vähennetään nuo härpäkkeet, ylimääräiset muka-kivat laitteet ja muut sovellukset, jotka eivät ole välttämättömiä elämisen kannalta. Seuraavaksi katsastetaan ja perataan kuukausittainen laskupino ja siitä edetään ruoka-ostoksiin ja muihin säännöllisiin hankintoihin. Jossain vaiheessa olisi myös hyvä vaihtoehto miettiä, voisiko omia nurkkiin kertyneitä tavaroita myydä eteenpäin.

Viimeisenä mennään lakki kourassa pankkiin ja pyydetään apua.

Oman elintason luominen tapahtuu oman tulotason, mutta myös omien kulutuspäätösten kautta.

Kannattaa pohtia sitä, että se kuva mitä meille tarjotaan kuluttamisesta ja hankinnoista, on myös maapallomme kannettavana.

Tuohinainen suosittelee: Mieti, millaisen elintason olet luonut itsellesi? Onko tuo kaikki hankkimasi tavara tai palvelu sellaista, josta hyödyt? Voisitko antaa jotain takaisin?

Muista, että vähentämällä turhaa (eli vaikka ne asiat, joita hankit, koska muillakin on) kulutustasi, sinulle jää myös enemmän mahdollisuuksia säästää ja sijoittaa.

Miten median uhkakuvat vaikuttavat rahankäyttöösi?

Miten uutisointi mediassa vaikuttaa omaan rahakäyttäytymiseen?

Jätätkö ostoksia tekemättä, koska käyttämäsi mediaportaalit kertovat tulevista massa-lomautuksista?

Saattaa näyttää siltä, että tämä kirjoitus ei ole linjassa edellisen tekstini kanssa. Viime postauksessa kun puhuin säästämisestä. Olen edelleen sitä mieltä, että säästäminen kannattaa.

Säästöt

Nyt kerron siitä, miksi kaikkea kulutusta ei voi, eikä kannata lopettaa.

Huoli tulevasta voi vaikuttaa rahankäyttöösi, mutta

Vallalla oleva tilanne on melkein meille kaikille jollain tapaa pelottava.

Yhdet huolehtivat riskiryhmään kuuluvista läheisistään, toiset omasta terveydestään. Joku pohtii sosiaalisen eristäytymisen vaikutuksesta perheenjäsenten mielenterveyteen ja joku huolehtii taloudellisesta tilanteesta.

Taloudellisesta tilanteesta huolehtiminen ja sen seurauksena tuleva käytös voi olla irrationaalista.

Annan esimerkin.

Työpaikallani työt ovat jatkuneet koronasta huolimatta entiseen malliin. Tilauksia tulee ja olemme myynnissä edellä noin 30-40% verrattuna viime vuoden ensimmäiseen kolmannekseen.

Ketään ei olla lomautettu tai irtisanottu. Uhkaa ei ole näköpiirissä. Tilauksia on tehty myös tuleville viikoille.

Useilla tutuilla on asiat vielä yhtä hyvin! Työt jatkuvat ennallaan, eikä mitään konkreettista uhkaa oman tulovirran pienenemiseksi ole näkyvillä.

Kuitenkin, lähes heti koronan rantauduttua suomeen, uutisointi mediassa alkoi: yritykset lomauttavat, lama tulee, 90-luvun lama oli pientä tulevaan verrattuna. Tämän validin uutisoinnin vaikutukset eri kuluttajiin ovat kuitenkin osiltaan maamme taloutta vahingoittavia.

Näinpä siis myös lähiympäristössäni alettiin hymistä siitä, miten nyt pitää alkaa säästää: ”Kolmen kuukauden palkka pitäisi olla jokaisella tilillä”, sanoi yksi ”Nyt en ainakaan aio ostaa tänä vuonna uutta (takkia, kampausta, terassikalusteita yms.)”, sanoi toinen.

Saanko kysyä miksi?

Jos et ole ennen säästänyt, miksi alat nyt piheilemään? Toki, on järkevää saada rahaa säästöön, mutta miksi et ole varautunut aiemmin?

Kysyn myös, mitä tämä käytös tekee Suomen taloudelle? Jos kaikki käyttäytyvät vähintään näin varovasti ja ostoksiaan peruen, voiko olettaa jotain muuta kuin taantumaa?

Jos olet vielä täydellä palkalla, vailla huolta huomisesta: älä lopeta nyt ostoksia. Säästä ja varaudu tulevaan, mutta älä jätä varsinkaan suomalaista tuotetta ostamatta, jos sinulla on siihen varaa.

Uutisointi taantumasta ruokkii taantumaa

Miten paljon taantuma ruokkii itse itseään?

Jos me kaikki, kenellä vielä on jonkinlainen säännöllinen palkkatyö (tai muu tulovirta), lopetamme kaiken kulutuksen, niin kyllä. Taantuma tulee. Tulee se muutenkin, mutta kulutuksen lopettaminen pahentaa asiaa entisestään. Jokaisen suomalaisen työpaikka EI mene alta. Kaikkia ei irtisanota.

Kulutukseen kannustamisella en puhu krääsän ostelusta tai lentomatkojen haaveilusta.

Puhun parturissa käynnistä. Ruokakaupassa kotimaisen lähiruuan ostamisesta ja verkkokaupoista tilaamisesta.

Tuohinainen suosittelee: Ota Henri Alén seurantaan jossain kanavassa. Inspiroidu hänen yrittämisestään ja asenteestaan.

MILLÄ TAVOIN VÄHENSIN KULUTUSTANI – ja aloin säästää

Tässä postauksessa kerron omat vinkkini, joilla saan rahaa säästöön.

Olen mielestäni edelleen suhteellisen huono säästäjä. Heräteostoksia tulee tehtyä, (vielä toistaiseksi, kun korona ei ole syönyt palkkatyöpaikkaani) ja joskus kulutan yli tarpeeni.

Myönnän myös edelleen olevani osittainen palkkapäivämiljonääri, kuten kirjoitin aiemmin.

Säästän tällä hetkellä rahastoihin, mutta voisin säästää vieläkin enemmän.

Suunta on kuitenkin ylöspäin, ja mikä tärkeintä, olen aloittanut säästämisen.

Yksinkertaiset säästövinkit, jotka toimivat minulla

1. Säästä aina ensin.
Tämä saattaa olla kulunein pro-säästäjien vinkki, mutta SE ON NIIN TOSI.
Kokemuksesta uskallan väittää, että et tule saamaan rahaa säästöön, jos ajattelet säästäväsi, jos jotain jää jäljelle palkasta. EI JÄÄ.
Säästä vaikka 10 euroa joka kuukausi suoraveloituksena palkkapäivän tullen erilliselle tilille TAI aloita rahasto-säästäminen.

2. Mieti päivittäisiä / kuukausittaisia kulutustottumuksiasi.
Mihin rahasi menevät? Jos rahkeet riittävät, suosittelen lämpimästi oman talouden kirjanpitoa eli tulojen ja menojen laskemista.
Kevyenä vaihtoehtona: katso viikon tai kuukauden kauppakuitit.
Paljastuisiko niistä jotain? (terveisin ”aikaisemmin pullovesiä kymmenillä euroilla kuukaudessa ostanut”).
HUOM! Tässä vallitsevassa (luultavasti pian monelle meistä kaoottisessa) taloustilanteessa en suinkaan suosittele kaikenlaisen hömpötys-kuluttamisen lopetusta. Varsinkin pienyrittäjien tukeminen on nyt äärimmäisen tärkeää.

Pointtini on: jätä turha, lyhytkestoisen tyydytyksen tuova ”nautinto” tai muu krääsä ostamatta.

3. Kts. kohta 2. uudelleen.
Löydät varmasti jotain säästettävää. Säästöt syntyvät omalla kohdallani pienistä puroista. Luulin ennen tarvitsevani esimerkiksi pullovettä, kalliimpaa kahvia tai sitä hyvälaatuisempaa kasvovettä (?).
Mikä voisi olla sinun ”must”-tuotteesi, mitä et oikeasti tarvitse?

4. Jää koukkuun säästämiseen
Kun saat ensimmäisen kympin tai kaksi säästöön, hurraa itsellesi! Sinä teit sen!
Ajattelepa, miten hyvältä tuntuisi kaksinkertaistaa säästösummasi? Voisitko alkaa kauppalaskun ohella pihistellä vielä jostain muusta?
Miten hienoa on nähdä oma säästö omalla, säästämiseen tarkoitetulla pankkitilillä tai arvo-osuustilillä. Vielä hienompaa on nähdä säästön kertyvän (ja kasvavan) oikealla rahastovalinnalla.

Blogi rahasta

5. Osta käytettynä, kilpailuta, mieti ostoksiasi yön yli
– Lapsiperheiden ehdoton ykkönen: ostan suurimman osan lasten tavaroista- ja vaatteista käytettynä.
– Lopetin täysin seuraavien tuotteiden käytön: arvat, purukumi, kasvovesi, kuivashampoo, heräteostos-herkut.
– Tarvitsetko oikeasti uuden paidan halpisketjusta? Käy vaatekaappisi läpi. Tee vaatevaihtoa samankokoisen ihmisen kanssa. Osta seuraavan kerran uusi vaate nettikirppikseltä.
– Kilpailuta sähkö, puhelinliittymä, harrastustoiminta, lainantarjoajat.
– Jos oikeasti haluat ostaa jonkun tuotteen, nuku yön yli. Tiedät herätessäsi, tarvitsetko kyseisen tuotteen. TÄMÄ ON YKSI PARHAIMMISTA JA PITKÄKESTOISIMMISTA VINKEISTÄ, JONKA SAIN VUOSIA SITTEN. VINKKI ON EDELLEEN KÄYTÖSSÄ.

6. Mietittävää-säästövinkit
– Ruoka: Tee kunnon kotiruokaa. Jos et osaa, ala kokeilla, et voi menettää paljoakaan. Säästä myös näin ruokakuluissa: katso tarjoustuotteet ja tee niistä isompia settejä ja pakasta. Olisiko mahdollista kasvattaa itse jotain syötävää?
– Ruoka, herkut: Älä käytä sokeria, höttöruokia (valmisruokia) tai muita naksuja (Okei, tiedän, joskus on syötävä suklaatakin).
– Jos harrastat liikuntaa kuntosalilla, ryhmäjumpissa tai PT:n kanssa, voisitko vaihtaa osan harrastuksista johonkin DIY-juttuun?
– Autoilijat: miettikää ajamianne kilometrejä. Itse suunnittelen työmatkan niin, että käyn aina samalla reissulla kaupassa ja bensa-asemalla jos mahdollista. Vaikka se hieman venyttäisi työpäivää, on tietysti taloudellisempaa hoitaa samalla reissulla kaikki asiat.

Meistä jokainen voi säästää – tai ainakin pohtia omaa kulutustaan

Vaikka et heti keksisi sopivia säästökohteita itsellesi, on hyvä tietää, että voit kuitenkin aina aloittaa jostain. Muista, että säästö syntyisi usein lopettamalla pieniä, huomaamatta tehtyjä (huonoja) valintoja.

Tärkein neuvo on ehdottomasti tämän listauksen kohta numero 1: säästä aina ensin. Jos se tuntuu mahdottomalta, on usein myös oikeutettua yrittää saada lisää palkkaa tai aloittaa sivutyö, jos se on mahdollista omassa elämäntilanteessa.

Tuohinainen suosittelee: Jos tämä kirjoitus ei riittänyt säästövinkkien saamiseen, lue Eurotarkan listaus.