OODI EPÄONNISTUJILLE!

Tähän kirjoitukseen minua inspiroi Yle Areenan podcast Epäonnistumisten CV.

Podcastissa taiteilija ja kirjailija Raisa Omaheimo tapaa tunnettuja henkilöitä ja haastattelee heitä koulu-ja työelämän epäonnistumisista.

Tämän podcastin idea on napattu alunperin tutkija Melanie Stefanilta.

Moka on lahja

Me kaikki epäonnistumme ammatillisessa elämässä. Vai onko olemassa joku, joka ei ole epäonnistunut? Ilmoittauduthan minulle!

Mokat pitää ottaa pieninä lahjoina tulevaisuuteen. Mokista saa ja pitää oppia (joskus niitä voi myös vain hävetä).

Hyvin epäonnistunut valokuva

Kaikki mokaavat

Kuuntelin eräänä unettomana yönä (kyllä, olen siis myös epäonnistunut nukkujana) useita jaksoja Epäonnistumisten CV-podcastista.

Haastattelut olivat hykerryttävän hauskoja, kirpaisevan rehellisiä ja ilahduttavia tarinoita tunnettujen ihmisten epäonnistumisista.

Jaksoissa haastateltavista paljastui yleisellä mittapuulla ”häpeällisiä” asioita, mokia.

  • Toimittaja Laura Friman oli kirjoittanut lehteen Viron olevan Suomen itä-naapuri
  • yrittäjä, juontaja ja Helsingin kirjamessujen ohjelmajohtaja Ronja Salmi on aina myöhässä
  • koomikko Eeva Vekki pissasi housuun juuri ennen lavalle menoa

Nämä mokat tekevät julkisuuden henkilöistä lähestyttävämpiä ja ihmismäisempiä.

Myös podcastin toimittanut Omaheimo kertoi omista epäonnistumisistaan.

Miten halusin kiemurrella, kun eläydyin Omaheimon pieleen menneeseen työhaastattelutilanteeseen: hän oli heittänyt vitsin vanhuksista, jota kukaan haastateltavista ei ymmärtänyt.

Sarjassa kerrotaan myös knoppitietoa suurista, ehkä vähemmän tunnetuista mokista.

Pinaatti tunnetaan hyvänä raudanlähteenä, eikö vaan.

Tiedätkö mistä tämä luulo on saanut alkunsa? TIEDEMIEHEN PILKKUVIRHEESTÄ!
(mm. cashew-pähkinät, seesaminsiemenet ja lehtikaali sisältävät kaikki rautaa enemmän kuin pinaatti, mutta en ole nähnyt Kippari-Kallen syövän niitä voimien saamiseksi
)?

Minun isoimmat mokani koulun ja työn suhteen

Koska en halua kirjoittaa vain muiden mokista, ole hyvä: kiemurtele myötähäpeästä ja naura

  • Ala-asteella lunttasin luokkatoverilta lintuvisassa, enkä edelleenkään tunnista lintuja
  • en saanut ajokorttia ensimmäisessä inssi-ajossa, koska ajoin yksisuuntaista katua väärään suuntaan. Toisella yrityskerralla yritin lähteä ajokoepaikan pihasta pitkän tovin käsijarru päällä liikkeelle
  • en mennyt lukioon, koska kapinoin isälleni sinne menemättömyydellä. Opinto-ohjaaja, suku ja ystävät maanittelivat, mutta pitäydyin päätöksessäni. Tämä on yksi mokistani, jota olen ihan oikeasti katunut
  • luulin olevani hyvä koulussa, mutta ammattikorkeakoulussa huomasin, että minun ei vain koskaan ollut tarvinnut opiskella. Opin aiemmin kaiken kuunnellen ja tunteja seuraten, mutta kun jotain piti oikeasti opiskella, totesi olevani ysin tytön sijasta kutosen tyttö (koomikko Eeva Vekki kertoi samantyyppisen kokemuksen Epäonnistumisen CV-jaksossa)
  • minun piti kerran n. 22-vuotiaana laskea 10% summasta pois. Tuolloin merkonomi-tutkinnolla työpaikan saaneena minun piti soittaa apua tähän laskutoimitukseen

Ota epäonnistuminen lahjana

Vaikka epäonnistut elämäsi varrella monessa asiassa, voitko nauraa näille tapahtumille jälkeenpäin? Uskon, että useimmille voit.

Vaikket voisi nauraa, ainakin voit oppia, eikö vaan? Kipeimmät mokat saattavat tuntua vielä pitkään, mutta ne kuuluvat meidän kaikkien elämään.

Juhlista omia ja muiden mokia! Niistä opitaan ja jotkut mokat on tarkoitettu jaettaviksi.

Tuohinainen suosittelee: kuuntele Epäonnistumisten CV