OLETKO SOME-AHDISTUJA?

Ahdistaako some? Ahdistavatko muiden päivitykset?

Pitäisikö päivittää enemmän tai edes joskus? Mitä jos et halua olla koko ajan saatavilla tai online?

Täällä kohtalotoverisi!

Älä ahdistu yksin, lue yhden naisen kokemus some-ahdistuksesta.

I love Twitter (toistaiseksi)

Kertokaa, olenko ainoa, jonka mielestä twitter keskittyy kaikista some-kanavista eniten muuhun, kuin käyttäjän omaan, henkilökohtaiseen elämään? Minusta tuntuu, että siellä puhutaan asioista, ei itsestä.

Vai liittyykö tämä siihen, keitä seuraan eri kanavissa?

Twitter on minulle ainoa kanava, jossa voin viihtyä. Siellä saan hyvillä mielin opetella uusia näkökulmia, yleensä enemmän tekstin, kuin kuvien muodossa.

Ilmainen kuvapankkikuva tunnisteilla älypuhelin, digitaalinen, facebook, ikoni
Kuva: Pexels

Välttelen somessa F-kanavaa

Kerroin tuttavalleni vältteleväni facea siksi, koska en enää jaksa kahvikuppeja, varpaita hiekassa (toim.huom.: anteeksi, olen itsekin laittanut joskus varvaskuvan) ja lapsien neuvolakorttien tietoja.

Tuttavani vastasi pohdintaani:

”Ehkä seuraat niin huonoja tyyppejä?”

OK, osittain varmasti näin.

Mutta miksi nämä varvaskuva-ihmiset eivät ole oikeassa elämässä tällaisia?

Miksi muutumme somessa äityleiksi, irvokkasti henkilökohtaisuuksia jakaviksi omien itsejemme avatareiksi?
Miksi joku kertoo joka päivä oman lämpömittarinsa lukemat, jos ei ole muuta sanottavaa?

Dopamiini voi olla yksi vastaus.

Kalenterikarju kertoi Unelmaduunarit-podcastissa, että tulevaisuuden voittajia somekilpailussa ovat ne yritykset, jotka ovat kontaktissa seuraajien ja seurattavien kanssa VUOROVAIKUTTEISESTI.

Eli ei vain tuutata kanavaan omaa asiaa, vaan otetaan kantaa ja keskustellaan.

Tässä puhuttiin yrityksistä, mutta päteekö sama myös yksityishenkilöihin?

Pitääkö oma avatar brändätä olemalla jatkuvasti tavoitettavissa ja olla vuorovaikutteinen? Tykkää tykkää tykkää – vaikka et ihan oikeasti tykkäsi.

abstrakti, business, ilme
Kuva: Pexels

Onko niin, että emme ole olemassa, jos emme ole somessa?

Some-tunnuksia kysellään mielestäni yllättävissä paikoissa. Ihan liian moni ajanvarausprosessi tai kirjautuminen vaatii jonkin some-kanavan tunnukset, onko se erikoista?

Vai olenko vain täti-ihminen, joka ei ymmärrä nykymaailmaa ja haluaa olla viimeinen vastarannan kiiski.

Some on meille nyt sitä, mitä lankapuhelin oli isovanhemmille. Mahtoiko isoäitini ajatella lankapuhelimesta (kuten minä nyt somesta): ei meille mitään puhelimia, tarviiko sitä sitten koko ajan olla puhelimen vieressä jos joku soittaa.

Omena ei ole kauas pudonnut siinä mielessä, että äitini halusi olla viimeinen suomalainen, joka ei omista kännykkää, koska ei halunnu olla aina tavoitettavissa. Luulen, että hän epäonnistui: mennessään Nokialle töihin, hän hankki ensimmäisen matkapuhelimensa vuonna 2007.

Some on myös hyvä:

Tosiasiahan on, että en pystyisi olemaan yhteydessä yhteenkään ihmiseen ilman nykytekniikkaa ja tapoja eli somea. Myös kaikenlainen tiedonhankinta moneen asiaan toteutuu somen kautta.

En pysy perässä some-kanavissa

Somemaailmassa uusia kanavia syntyy usein.

En ole koskaan käynyt Snapissa, enkä ole nähnyt TikTokista muuta, kuin sen joidenkin mielestä kiusallisen Oululaisen videon (moni tietäjä tietää).

Opin muuten twitteristä, että tuo kyseinen video EI OLLUT kiusallinen, vaan että TikTokissa KUULUU olla kiusallinen ja esittää hassua.

Introverttiuteni taitaa ulottua someen saakka.

Tuohinainen suosittelee: Tästä on kirjoitettu jo paljon ennen minua, mutta kerron sen silti: Et menetä paljoa, jos suljet somen hetkeksi.

En ole käynyt f-kanavassani kolmeen viikkoon, mutta olen ihan onnellinen.