OODI EPÄONNISTUJILLE!

Tähän kirjoitukseen minua inspiroi Yle Areenan podcast Epäonnistumisten CV.

Podcastissa taiteilija ja kirjailija Raisa Omaheimo tapaa tunnettuja henkilöitä ja haastattelee heitä koulu-ja työelämän epäonnistumisista.

Tämän podcastin idea on napattu alunperin tutkija Melanie Stefanilta.

Moka on lahja

Me kaikki epäonnistumme ammatillisessa elämässä. Vai onko olemassa joku, joka ei ole epäonnistunut? Ilmoittauduthan minulle!

Mokat pitää ottaa pieninä lahjoina tulevaisuuteen. Mokista saa ja pitää oppia (joskus niitä voi myös vain hävetä).

Hyvin epäonnistunut valokuva

Kaikki mokaavat

Kuuntelin eräänä unettomana yönä (kyllä, olen siis myös epäonnistunut nukkujana) useita jaksoja Epäonnistumisten CV-podcastista.

Haastattelut olivat hykerryttävän hauskoja, kirpaisevan rehellisiä ja ilahduttavia tarinoita tunnettujen ihmisten epäonnistumisista.

Jaksoissa haastateltavista paljastui yleisellä mittapuulla ”häpeällisiä” asioita, mokia.

  • Toimittaja Laura Friman oli kirjoittanut lehteen Viron olevan Suomen itä-naapuri
  • yrittäjä, juontaja ja Helsingin kirjamessujen ohjelmajohtaja Ronja Salmi on aina myöhässä
  • koomikko Eeva Vekki pissasi housuun juuri ennen lavalle menoa

Nämä mokat tekevät julkisuuden henkilöistä lähestyttävämpiä ja ihmismäisempiä.

Myös podcastin toimittanut Omaheimo kertoi omista epäonnistumisistaan.

Miten halusin kiemurrella, kun eläydyin Omaheimon pieleen menneeseen työhaastattelutilanteeseen: hän oli heittänyt vitsin vanhuksista, jota kukaan haastateltavista ei ymmärtänyt.

Sarjassa kerrotaan myös knoppitietoa suurista, ehkä vähemmän tunnetuista mokista.

Pinaatti tunnetaan hyvänä raudanlähteenä, eikö vaan.

Tiedätkö mistä tämä luulo on saanut alkunsa? TIEDEMIEHEN PILKKUVIRHEESTÄ!
(mm. cashew-pähkinät, seesaminsiemenet ja lehtikaali sisältävät kaikki rautaa enemmän kuin pinaatti, mutta en ole nähnyt Kippari-Kallen syövän niitä voimien saamiseksi
)?

Minun isoimmat mokani koulun ja työn suhteen

Koska en halua kirjoittaa vain muiden mokista, ole hyvä: kiemurtele myötähäpeästä ja naura

  • Ala-asteella lunttasin luokkatoverilta lintuvisassa, enkä edelleenkään tunnista lintuja
  • en saanut ajokorttia ensimmäisessä inssi-ajossa, koska ajoin yksisuuntaista katua väärään suuntaan. Toisella yrityskerralla yritin lähteä ajokoepaikan pihasta pitkän tovin käsijarru päällä liikkeelle
  • en mennyt lukioon, koska kapinoin isälleni sinne menemättömyydellä. Opinto-ohjaaja, suku ja ystävät maanittelivat, mutta pitäydyin päätöksessäni. Tämä on yksi mokistani, jota olen ihan oikeasti katunut
  • luulin olevani hyvä koulussa, mutta ammattikorkeakoulussa huomasin, että minun ei vain koskaan ollut tarvinnut opiskella. Opin aiemmin kaiken kuunnellen ja tunteja seuraten, mutta kun jotain piti oikeasti opiskella, totesi olevani ysin tytön sijasta kutosen tyttö (koomikko Eeva Vekki kertoi samantyyppisen kokemuksen Epäonnistumisen CV-jaksossa)
  • minun piti kerran n. 22-vuotiaana laskea 10% summasta pois. Tuolloin merkonomi-tutkinnolla työpaikan saaneena minun piti soittaa apua tähän laskutoimitukseen

Ota epäonnistuminen lahjana

Vaikka epäonnistut elämäsi varrella monessa asiassa, voitko nauraa näille tapahtumille jälkeenpäin? Uskon, että useimmille voit.

Vaikket voisi nauraa, ainakin voit oppia, eikö vaan? Kipeimmät mokat saattavat tuntua vielä pitkään, mutta ne kuuluvat meidän kaikkien elämään.

Juhlista omia ja muiden mokia! Niistä opitaan ja jotkut mokat on tarkoitettu jaettaviksi.

Tuohinainen suosittelee: kuuntele Epäonnistumisten CV

KORONA ANTOI TÄRKEÄN OPETUKSEN TOIVEIKKAALLE YRITTÄJÄNALULLE

Minä, aloittavana yrittäjänä helmikuussa 2020: Koko maailma odottaa minun hienoa yritystäni.
Kunhan vaan ensin sovimme yksityiskohdat sopimuksista asiakkaiden kanssa – alan pian menestyä yrittäjänä.

Minä, nyt toukokuussa 2020: Asiat eivät menneet aivan niin kuin ajattelin.

Lähes jokainen yritys kokee elinkaarensa aikana hetkiä, jolloin asiakkaat kaikkoavat tai niitä ei saa lisää. Useat meistä, yrityksen vuonna 2020 perustaneista, kokivat nämä hetket heti yritystoiminnan alkumetreillä.

Yritystoimintaansa vasta aloitteleva sai tänä keväänä tärkeimmän opetuksen yrittäjyydestä: Yritystoimintaan kuuluu lähes poikkeuksetta riski epäonnistua.

Hieno liiketoimintasuunnitelma ei auta, jos maailma kriisiytyy.

Liiketoimintasuunnitelmasta näet puuttuu kohta: Mitä teet, kun maailmanlaajuinen pandemia pysäyttää hyvin alkaneen kauppasi?

Kun maailma kriisiytyy, on aika päivittää suunnitelmaa, pitää itsestä huolta ja jaksaa jatkaa oman yrityksen tekemistä.

Korona vei yrityksiä

Koronan todelliset taloudelliset vaikutukset nähdään vasta ajan kuluessa. Kuitenkin heti pandemian toteamisen jälkeen alkoi tapahtua ja askelmerkit seuraaville kuukausille oli luotu.

Saimme lukea yritysten surullisista kohtaloista: Stockmann, ravintola-ala, pienyrittäjät. Yrityksen liikevaihtoon katsomatta, koronan sanelema kohtalo oli tyly.

Joillakin yrityksillä liikevaihto pysähtyi kuin seinään. Kymmeniä tuhansia suomalaisia työntekijöitä jouduttiin lomauttamaan tai irtisanomaan. Saimme lukea tarjoilijoista, joita lomautukset tai työttömyys koskettivat ensimmäistä kertaa 30 vuoteen.

Matkatoimistoyrittäjä kertoi somessa, että huhtikuun tulot olivat nolla euroa, kiinteiden kulujen pysyessä entisellä tasollaan.

Monen yrittäjän kassa tyhjentyi keväällä 2020

Mitä korona teki yrityksille, jotka eivät olleet vielä edes aloittaneet?

Korona peittosi hyvin alkaneet suunnitelmat monessa yrityksessä.

Toiminimiä kuopattiin, osakeyhtiöitä lopetettiin, laitettiin syrjään odottamaan parempia aikoja.

Kenties yrittäjä koitti hakea muita töitä.

Jotkut rohkeat ja upeat innovoijat keksivät uusia tapoja toimia ja näkivät rajoituksissa uusia mahdollisuuksia.

Miten minun kävi?

Vielä helmikuussa, ennen koronan aiheuttamaa rajoitusten alkamista, minulla oli yhteistyösuunnitelmia asiakkaiden kanssa. Vain vähän viilausta ja yksityiskohtien pohdintaa vielä, ja virallinen tilaus kilahtaisi sähköpostiini.

Hiljalleen koronan paljastaessa todellisen laajuutensa, nämä yritykset kertoivat yksi toisensa jälkeen, että he haluavat odottaa palveluni tilaamista pandemian pahimman vaiheen yli.

Nyt toukokuussa, tarkistelen sähköpostia, joko yhteistyökumppani olisi vastannut?  

Onko jo nyt sopivaa lähettää iloinen, mutta sopivan hillitty muistutusviesti itsestäni ”Hei, haluaisin palata aikaisemmin keskustelemaamme projektiin. Aurinkoa päivääsi, ystävällisin terveisin”

”Mitä nyt tehdään?” Kysyy moni alkava yrittäjä

Monenlaista apua on saatavilla: tukipaketit, verkostot, mentorointi-ohjelmat ja neuvottelut rahoitustenantajien kanssa.

Keskusteluapu ja vertaistuki on tärkeä osa itsestä huolehtimista. Nämä keskustelut antavat myös näkökulmia ja parhaassa tapauksessa poikivat uusia yhteistyökuvioita.

Nyt jos koskaan on aikaa hioa yritysideaa entistä mahtavammaksi ja mahdollisesti muuttaa toimintatapoja tai keksiä uusia innovaatioita.

Miksi lopettaisit oman unelman tavoittelemisen koronan vuoksi? Ethän lopeta muutakaan haaveilua vastoinkäymisten sattuessa.

Vaikka pandemia, rajoitukset ja taantuman pelko veivät asiakkaitani, haluan nähdä rajoituksissa myös hyvää.

Ne antavat muistutuksen normaaliolojen kallisarvoisuudesta. Rajoituksien tyhjentämät kalenterit saavat mahdollisuuden täyttyä uudelleen.

Kiitos korona, näytit meille alkaville yrittäjille yritysmaailman oppeja heti alkumetreillä.
Opetit myös sen, että unelmat eivät kaadu.

Tuohinainen suosittelee: Yrittäjä, älä kuoppaa unelmiasi.

Häpeän palkkaani: se on liian pieni ja liian suuri

Joku saa palkkaa liian vähän, joku liikaa. Jotkut eivät saa sitä ollenkaan. Palkkakeskustelut nousevat aiheeksi tasaisin väliajoin, nyt viimeksi koronan vuoksi.

Lähi- ja sairaanhoitajien palkkojen nostoa varten on allekirjoitettavissa vetoomus. Vetoomuksia tarvittaisiin myös monelle muulle alalle.

Palkka on hyvin henkilökohtainen asia. Olen todennut, että siitä on hankalaa edes yrittää virittää keskustelua. Olen joskus yrittänyt, mutta huonoin tuloksin.

Minä saan omasta palkkatyöstäni liian vähän rahaa, jos on uskominen palkkasuosituksia.

Minun työni tosin on non-senseä ja hyvin yksinkertaista verraten oikeisiin ja tärkeisiin töihin.

Miksi palkasta puhuminen on vaikeaa?

Elinkeinoelämän keskusliiton teettämän tutkimuksen mukaan 66% työikäisistä ei pitäisi siitä, että työkavereilla olisi oikeus tietää toisten palkkoja samassa työpaikassa.

Toisaalta, ammattiliittoja edustavan STTK:n vuonna 2016 teettämän kyselyn mukaan, 58% meistä olisi valmis poistamaan palkkasalaisuuden, jos se edistäisi palkkatasa-arvoa.

Mitä me siis haluamme? Yksityisyyttä, mutta palkkatasa-arvoa vai?

Palkka tuntuu välillä niin aralta aiheelta keskusteltavaksi, että täysi vaikeneminen aiheesta on helpompaa.

Sen enempää sukupuoli-asioihin menemättä, totean, että naisen euro on vuonna 2020 83 senttiä.

Tätä epäkohtaa voi perustella ammatinvalinnalla, psykologialla tai yksilön erolla. Mutta silti, juuret palkkoihimme on istutettu jo kauan sitten. Noista ja monista muista juurista ei valitettavasti päästä tällä blogikirjoituksella eroon.

Ilmainen kuvapankkikuva tunnisteilla eurot, käteinen, raha, säästöt
Kuva: Pexels

Häpeän palkkaani monella eri tavalla

Minulle häpeällisintä on keskustella palkastani esimerkiksi hoivatyöntekijänä työskentelevän läheiseni kanssa. Hän hoitaa päivittäin ihmisiä ja saa siitä vähemmän palkkaa kuin minä.

Minä hoidan sähköpostia.

Minulle myös häpeällistä on keskustella palkasta jonkun sellaisen kanssa, jonka oletan ansaitsevan minua parempaa palkkaa.

Häpeän liian suurta ja liian pientä palkkaani samanaikaisesti?

Työn sankarit

Sairaanhoitajat, laitoshuoltajat, lähihoitajat, palomiehet, siistijät, lääkärit. Likakaivontyhjentäjät, kansanedustajat, sähkömiehet, ydinvoimaloiden työntekijät, maanviljelijät, ruokakauppojen työntekijät, postin työntekijät.

Luottamusmiehet, apteekin työntekijät, kokit, sosiaalityöntekijät. Tietyömiehet, huoltoasemien työntekijät, autonkorjaajat, ompelijat. Kätilöt, opettajat, neuvolan henkilökunta. Päiväkodin työntekijät, toimittajat, poliisit, huoltovarmuuskeskus. Vaippojen valmistajat, maahantuojat, innovoijat.

Lista minun mielestäni yhteiskuntamme tärkeimmistä ammateista on loputon. Saavatko he tarpeeksi palkkaa? En usko, mutta en tiedä, koska palkoista ei puhuta.

Ainut lähteeni palkkatietoihin ovat yleiset palkkavertailuun keskittyvät sivustot.

Lähihoitajan keskipalkka on palkkavertailun mukaan 2150 euroa kuukaudessa. Tämä lienee hyvin karkea arvio, josta puuttuu monta tekijää.

Mutta silti, tuo eurosumma tuntuu hyvin alhaiselta lähihoitajan työtehtäviin, vastuuseen ja työmäärään nähden.

Tuohinainen suosittelee: Tee oma osuutesi palkkakeskustelun läpinäkyvyyden lisäämiseksi. Kysy kollegan palkkaa ja tärkeimpänä: kerro ensin omasi.

Henkisen pääoman etsintää

Jos vertaillaan osakepääoman sijaan henkistä pääomaa, kuka on voittaja?
Se, joka on valmis oppimaan, tuntee kiitollisuutta ja iloitsee jokaisesta päivästä. Itsensä tunteminen on yksi hienoimmista henkisen pääoman ilmentymisen muodoista.

Mikä on henkistä pääomaa

Henkistä pääomaa voi harjoittaa ja lisätä samalla tavoin, kuin vertailee rahastoja tai miettii, mistä voisi säästää.

Uskallan myös väittää, että jos henkinen pääoma ei ole kunnossa, eivät työ- tai raha-asiatkaan luista parhaalla mahdollisella tavalla.

Henkinen pääoma ei ole fyysisesti näkyvillä, paitsi onnellisen ihmisen kasvoilla.

Jos joku tuntemasi henkilö on usein hyvinvoiva, luottavainen ja oppimiskykyinen, olet tunnistanut henkisesti rikkaan ihmisen.

Hidasta Elämää-sivuston kirjoituksessa listattiin hyvin ominaisuudet, joiden avulla voi etsiä ja kasvattaa omaa sisäistä pääomaa. Kurkkaa linkkiin, niin ymmärrät paremmin mistä kirjoitan.

Ilmainen kuvapankkikuva tunnisteilla arkkitehtuuri, aurinko, henkilö, käsi
Kuva: Pexels

Kun tajusin, että minussa on potentiaalia henkisen pääoman miljonääriksi

Sain onnekseni, ”kuin taivaan lahjana” väläyksen tänä keväänä siitä, että haluan alkaa tehdä jotain voidakseni paremmin työelämässä.

Oma palkkatyö on työtä ja maksaa laskut. Mutta se ei ole unelmatyöni.

Tiesin yhtäkkiä väläyksen ansiosta, mikä on minun tulevaisuuden haaveammattini.

Toimia tätä unelmaa kohti teen juuri nyt, kun kirjoitan tätä blogia.

Löysin henkiset vahvuuteni

En olisi ikinä uskonut olevani näin onnellinen.

Mikä minut on tehnyt niin onnelliseksi? Minulla ei ole enempää rahaa kuin ennen. Ystäviäkin on lähinnä kaikonnut. Ikkunani ovat pesemättä ja unettomuuskin vaivaa toisinaan.

Minut teki onnelliseksi muutama seikka:

  • Oman itseni kuuntelu. Ylimääräisten aikasyöppöjen siivoaminen pois elämästä toi aikaa opiskella sitä, kuka minä olen.
  • Onnekkuuteni ymmärtäminen. Elän Suomessa. Minulla on kaikki onnellisen elämän perusedellytykset kunnossa. Minulle on mahdollista mikä vain.
  • Kiitollisuus. Liittyy äskeiseen kohtaan: tunnen, että voin toteuttaa itseäni ja olla oma itseni. Saan haaveilla ja pyrkiä kohti unelmia. Olen nykyään kiitollinen joka ikisestä päivästä, jonka saan elää. Tätä voi olla vaikea ymmärtää, mutta itse olen ilmeisesti ollut tämän seikan suhteen pimennossa, koska olen näin onnellinen sen löytämisestä.
  • Maailmaan tutustuminen. Koska olen siivonnut useita aikasyöppöjä viikoistani, minulla on ollut aikaa tutustua minua kiinnostaviin aiheisiin. Olen tutustunut maailmaan kirjojen, podcastien ja ihanan twitterin kautta. On mahtavaa saada näkökulmia ja oppia muiden viisaudesta. Tässä ei ollut sarkasmia, te upeat twitter-tuttuni olette viisaita.

Ovatko kaikki muut tajunneet nämä onnellisuuden avaimet minua ennen, vai miksi tämä kaikki tuntuu minulle yhtäkkiä näin hienolta?

Okei, etten kuulostaisi LIIAN onnelliselta: minullakin on huonoja päiviä.

Joinain aamuina kahvinkeitin ei ole yhteistyökykyinen, päästän sammakoita suustani ja saan kärsiä siitä. Joskus herääminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta tai kiukuttelen meidän miehelle.

Mutta, pääasiallinen viba on nykyään positiivinen.

Onnellinen sijoittaja on hyvä sijoittaja

Olisiko niin, että jos henkinen pääoma on kunnossa, myös muut elämän osa-alueet alkavat sujua?

Ajatellaan vaikka sijoittamista.

Jos lähdet positiivisena tekemään ostoja rahastoista, löydätkö parhaat vaihtoehdot? Toki onnistumiseen sijoittamisessa tarvitaan myös hieman tietämystä ja ehkä tuuriakin.

Jos henkinen pääoma ei ole kunnossa, mutta onnistuu sijotuksissa, osaako niistä iloita oikealla tavalla? Lämmittävätkö eurot tilillä, jos samalla tuntuu, että huomenna muut elämän osa-alueet eivät menesty.

Rahalla voi ostaa monenlaista ja se tuo turvaa tulevaisuuteen.

Mutta, sillä ei voi ostaa oivallusta siitä, miten hyvältä henkinen hyvinvointi tuntuu.

Onnellinen sijoittaja voi todeta: jos saan pyöriä rahastoja vertailemassa, minulla on kaikki hyvin.

Tuohinainen suosittelee: Onnellisuutta voi oppia.

Saisinko lisää palkkaa?

Olen pyytänyt työurallani kaksi kertaa palkankorotusta.

Teknisesti ottaen kolme.

Onko palkankorotuspyyntö vaikea tehtävä?

Miten voisit saada palkkaa lisää?

Kannattaa aloittaa siitä, että selvität oman työsi yleisen palkkatason. Vasta sitten on aika harjoitella pyyntötilanteita.

Itse sain hyviä neuvoja Suplan Tabu-podcastista.

Seuraavassa kerron osan omasta palkkakeskustelu-historiani.

Tapaus 1

Ensimmäisessä, ”ihan oikeassa työpaikassa” (ruokakaupassa) työskennellessäni valmistuin merkonomiksi työn ohella.

Valmistumisen myötä sain soittaa palkkatoimistoon ja ilmoittaa juhlavasti valmistumisestani. Merkonomi siirtyisi palkkaluokituksessa uudelle tasolle!

Done, se meni hyvin.

Tapaus 2

Seuraava hetki palkkakeskusteluun tuli työskennellessäni teknisessä ketjuliikkeessä, jossa uskaltauduin pyytämään palkankorotusta myymäläpäällikötä.

En mennyt keskusteluun tyhjin käsin, olin harjoitellut perusteluita toiveelleni:

”Olen saanut paljon vastuuta ja uusia tehtäviä. Olen ollut jo yli vuoden töissä täällä ja palkka luvattiin tarkistaa neljän kuukauden koeajan jälkeen”.

Myymäläpäällikön vastaus:

”Me saadaan ihan kuka vaan tänne sun palkalla, jos sua ei kiinnosta nää hommat”.

Asia selvä, takaisin myymälään.

Tapaus 3

Kun kolmas hetkeni koitti, olin jo ihan oikea aikuinen ihminen.

Preppasin itseäni vastavuoroiseen keskusteluun.

Ilmoitin toiveeni palkkakeskustelusta työnantajalle.

Keskustelussa sovittiin, että saisin lisää palkkaa. Ei kerrottu kuinka paljon, milloin tai millä perusteilla.

Pian oli kaksi viikkoa seuraavaan palkkapäivään. Laitoin sähköpostia työnantajalle: Kysyin, oliko hän ehtinyt miettiä palkka-asioitani. Ei hän ole ehtinyt, nyt on ollut niin paljon kaikkea muuta.

Meidän mies kyseli, miten sen palkankorotuspyynnön kanssa kävi.

”En tiedä”, vastasin.

En tiedä mikä on tuntipalkkani

Olin siis tilanteessa, jossa työskentelin, ilman tietoa palkastani.

Odotin tilaisuutta kysyä NYKYISTÄ PALKKAANI, mutta tunsin noloutta omasta kysymyksestäni jo etukäteen, enkä kysynyt.

Vihdoin tuli kauan odotettu palkkapäivä.

Työnantajan edustaja tuli tuomaan palkkatositettani vakavana. Hän ojensi sen minulle ja sanoi:

”Laitoimme palkaksesi nyt xx euroa.

Jäin sanattomaksi. Tyydyin nyökyttelemään. Olin valmistautunut keskusteluun tulevaisuudestani yrityksessä, kertomaan ammatillisia toiveitani.

Olin harjoitellut puhetta sitoutumisesta ja tinkimättömyydestäni, unohtamatta lojaaliuttani.

Jatkoin töitä hämmentyneenä.

Lopputulema: palkkaa tuli lisää, mutta kommunikoinnin tavasta jäi tyhjä olo.

Tuohinainen suosittelee: Pyydä palkankorotusta, jos et vielä tienaa sitä, mitä sinun kuuluisi.

Jos et uskalla, kuuntele ainakin Anna Perhon kirja: Suorat sanat.

Ala toteuttamaan unelmaasi NYT

Edellisessä kirjoituksessa kehoitin pohtimaan omia ammatillisia unelmia.

Unelmat. Muistathan, että kaikilla on niitä.

Itse en edes tiennyt olevani millään tapaa unelmaton, ennen äskettäistä havahtumistani omaan haaveeseeni.

Minä olin aivan tyytyväinen työssäkäyvä ja toimeentuleva ihminen, en tarvinnut mitään lisää ja kaikki oli hyvin.

Kunnes havahduin hiljaisena hetkenä siihen, mitä haluan tehdä työkseni.

Kirja

Oman haaveen löytymistä nopeuttivat kohdallani monipuolinen maailmaan ja erilaisiin tarinoihin tutustuminen kirjallisuuden ja podcastien kautta.

Ihan höpö-höpönä aloin myös kuunnella Jen Sinceron kirjaa You are a badass.

Kirja on takakannen lukaisun perusteella perinteistä american dream-höttöä, ja itsekin aloin kuunnella kirjaa ihan vain kevyeksi ajanvietteeksi lenkkeilyn lomassa.

Kiinnostuin kirjasta heti aluksi siksi, koska kirjaili kertoi, miten paskaa hänen elämänsä (rahan suhteen) oli. Ehkä tässä yhteydessä sana raikas ei ole kuvaava, mutta sanotaan, että näkökulma oli erilainen.

Tämän unelmien listaamiseen tarkoitetun muistikirjan sain lahjaksi jouluna 2018. Tuolloin en vielä tiennyt, että käyttäisin sitä muistiona blogikirjoituksia varten.

Kirjan kuunneltuani en tuntenut mitään erikoista heräämistä, mutta pohdin kyllä kirjoittajan ajatuksia.

Kuten näkökulmaa, että kaikki mahdollisuudet maailmassa ovat aivan silmiemme edessä. Tai sitä, miten monille lahjakkaille henkilöille on kerrottu ennen heidän menestymistään, että heistä ei tule koskaan mitään.

Aloin miettiä, miksi minä en voisi tehdä työkseni jotain, mitä ihan oikeasti haluan.

Toteuta unelmaasi

Jos onnistut löytämään ammatillisen tai jonkun muun unelmasi, ole onnellinen.

En usko, että kaikki saavat unelman löytymisen elämystä, enhän minäkään ollut saanut tähän asti. Minun piti elää 33-vuotiaaksi, tehdä monia virheitä ja vain olla.

Haluan myös muistuttaa, että olisin täysin onnellinen myös siinä tapauksessa, etten olisi löytänyt tätä unelmaa. Enhän tiennyt asian olemassaolosta mitään ennen sen tapahtumista ja olin silti täysin tyytyväinen.

Tässä muistilista sinulle, jos löydät unelmasi (huom. tämä lista on heille, jotka ovat löytäneet unelmansa. Jos et ole vielä löytänyt, mutta haluat löytää, jatka etsimistä. Se on olemassa):

  • Millainen sinun tulee olla, että elät unelmaasi? Pitääkö sinun hankkia lisää tietoa, tarvikkeita tai oikeita ihmisiä lähellesi? Kuvittele, että elät unelmaasi, mitä näet, kun katsot ympärillesi?
  • Unelmien toteutuminen vie aikaa. Mutta tämähän ei haittaa sinua, olet vain todella onnellinen siitä, että löysit unelmasi, eikö vain?
  • Ala toimia: Hanki muistikirja, hankkiudu rakastamasi asian tai hankkeen pariin.
  • Hiljenny hetkeksi.

Tuohinainen suosittelee: Kirja: Jen Sincero – You are a badass

”Minusta ei koskaan tule yrittäjää”, sanoi yrittäjä

Oletko joskus haaveillut yrittäjyydestä? Minä en.

Mistä olen saanut ajatuksen, yrittäjyys on jotain liian pelottavaa?

En ole ollut ajatuksineni tietoinen YRITTÄJYYDEN IDEASTA.

Jotain kuitenkin tapahtui kaksi viikkoa sitten. Luulen, että löysin sen, yrittäjyyden idean.

Kahden viikon aikana olen:

  • Alkanut haaveilla yrittäjyydestä.
  • Kirjoittanut näitä blogitekstejä valmiiksi.
  • Riivannut meidän miestä tällä uudella idealla.

Mitä minulle tapahtui?

Löysin vuosien haahuilun jälkeen ammatillisen haaveeni.

Pohditko sinä ammatillista haavettasi?

Minä olen pohtinut. Aktiivisesti, lähes joka päivä puolen vuoden ajan.

Perinteiset vinkit omaan itseen tutustumisesta ja ammatinvalintatesteistä eivät vielä saaneet minun ahaa-elämystäni tapahtumaan.

Ahaa-elämys tuli täyden hiljaisuuden keskellä.

Valvoin ennen unen tuloa sängyssä ja olin ajattelematta mitään. Silloin jokin voima (?) tunki päähän ajatuksen: Minun pitää alkaa kirjoittaa. Muillekin kuin itselleni.

Sen jälkeen en ole voinut pysähtyä. Luet nyt tuon lumivyöryn tulosta.

Aloin etsiä tietoa ja suunnitella tulevaa.

Iltaisin omalla ajalla en suinkaan ryöminyt somessa tai hinkannut kaakeleita kuten aina ennen.

Nyt puursin ilman ajantajua ja nukkumaanmenoaikani siirtyi kahdella tunnilla tuosta vain. Tein töitä joka ilta ja yö tämän haaveeni kanssa.

Ennen heräämistä

Ennen tätä ammatillista heräämistä olen ollut jossain oudossa rajatilassa työelämässä. Miettien, mitä oikein haluaisin tehdä. Työvuosia olisi todennäköisesti jäljellä 30-40 vuotta.

Nykyinen työni on tasaista ja mukavaa, mutta hyvin ennalta-arvattavaa. Ja kuten usein palkkatöissä: en saa yhtään enempää, vaikka puurtaisin kuinka paljon.

Olen viettänyt viimeisen puolen vuoden ajan kymmeniä ja taas kymmeniä tunteja podcastien ja kirjallisuuden parissa. Olen huomaamattani itseoppinut ja kerännyt taustatietoa unelmien löytämiseen, yrittäjyyteen ja maailman tilaan.

Kaikki haahuiluun käyttämäni aika on ollut hyödyksi.

Tietämättäni olen valmistanut itseäni tähän kaikkeen.

Yrittäjyys: Jotain pelottavaa? Aivan liian suurta ja epävarmaa?

Ei suinkaan. Luet nyt tuota suurta ja epävarmaa.

Yrittäjyyden idea

Yrittäjyyden idea, se on tehdä jotain sellaista, mitä haluat tehdä. Ihan joka päivä.

Tykkäätkö käydä koiran kanssa lenkillä? Teetkö joka päivä käsitöitä? Etkö malta odottaa tanssitunnin alkamista?

Ota hetki aikaa ajatellaksesi, mikä on parasta ajanvietettä juuri sinulle. Mitä jaksaisit tehdä joka päivä, ilman velvollisuudentunnetta?

Jos vastaus on ”tykkään maata sohvalla katsoen Netflixiä”, hyväksyn myös sen. Ei kaikilla ole tarvetta saada suurta havahtumista omaan unelma-työhönsä.

Mutta jos sinnittelet päivästä toiseen työssä (tai työttömänä) paikassa, josta odotat kotiinpääsyä, suosittelen sinua miettimään vielä uudelleen.

Tuohinainen suosittelee: Kuuntele Perho & Pääskysaari-podcast, jakso: Unelmat.

Miksi kaikki ympärilläni vaikenevat rahasta?

Oma tietämättömyys raha-asioista paljastui minulle vuonna 2019.

Olin opiskellut monta tutkintoa, tunsin olevani taloudellisesti turvassa, enkä juurikaan suunnitellut talouttani.

Perhevapaalla minulla oli aikaa tutustua rahan maailmaan ja aloin kuunnella vaunulenkeillä vauvan nukkuessa podcasteja: Marja Hintikka Liveä, Julia Thurénia ja Mimmit sijoittaa-jaksoja.

Podcasteissa vilisivät tutut, mutta samalla vieraalta kalskahtavat termit:

  • korko
  • eläkerahasto
  • oman rahatilanteen haltuunotto

Samaan aikaan huomasin, että kaikki muut sijoittivat rahastoihin. Syntymättömille lapsille avattiin tilejä ja kaksikymppiset hankkivat kolmatta sijoitusasuntoaan opiskelijakaupungista.

Omalla tilillä oli rahaa yhden kauppareissun varalle ja pohdin varovaisesti kirpputoripöydän varaamista lisäansion toivossa.

Aloin puhua rahasta

Aloin puhua raha-asioista ympärillä oleville.

Kuuntelin lisää podcasteja. Aloin seurata Merja Mähkää somessa.

Sain pian huomata, että raha-asioista on helpompi vaieta, kuin puhua.

Tässä esimerkkejä lähipiirini suhtautumisesta keskustelunavauksiini:

  • Meidän mies ei meinannut oikein mitään. ”Kyllähän sijoittaminen ihan hyvä idea olisi”.
  • Ystäväni sanoi: ”Joo, olen kyllä miettinyt asiaa. Haluaisin kyllä oppia sijoittamaan, mutta en ole oikein ehtinyt perehtyä niihin rahastohommiin”.
  • Äitini osti arpoja ja toivoi äkkirikastumista.

Huomasin ensin ilokseni ja sitten kauhukseni, että kaikki muutkin ympärilläni olivat yhtä pihalla raha-asioista.

Pian huomioni jälkeen yritin avata palkkakeskustelua saman tutkinnon ja samanpituisen työuran tehneen ystävän kanssa. Tyydyimme molemmat murahtelemaan, että ”Kyllä se palkka on niin pieni että”.

Euroista emme puhuneet.

Miksi minun pitäisi tietää jonkun muun palkka?

Siksi, että se hyödyttäisi meitä kaikkia.

Palkoista, rahasta, lainoista ja omaisuudesta puhuminen tekisi rahamörön pienemmäksi. Jos sinua kiinnostaa oman rahatilanteen haltuunotto, suosittelen siitä puhumista.

Tuohinainen suosittelee: Ota raha-asiat puheeksi. Jos palkasta puhuminen epäilyttää, voit avata keskustelun vaikka asuntolainojen koroista, (käy omassa nettipankissasi tarkastamassa omasi – löytyy usein kohdasta lainat) tai kysy, säästääkö keskustelukumppanisi eläkettä varten.

Lue myös: Elämän eväät – mitä sinulle uskoteltiin rahasta?