Käteinen raha on katoamassa

Meistä lähes kaikki käyttävät suurimmassa osassa ostoksiaan maksuvälineenä korttia. Useissa vierailemissani kaupoissa näkyi jo ennen pandemiaa info: ”Vain korttimaksu!”.

Epäilen, että korona loi yhden viimeisistä silauksista käteisen rahan unohtamiselle.

Ilmainen kuvapankkikuva tunnisteilla aito, amerikkalainen, arkkitehtuuri, autenttinen
Kuva: Pexels

Moni meistä on varmasti törmännyt tilanteeseen, jonka ei olisi kuvitellut vielä muutama vuosi sitten olevan mahdollista: käteinen raha ei välttämättä käy enää maksuvälineeksi.

Vaikka suomalaiset alkoivat käyttää pankkikorttia jo 70-luvulla , minulle on opetettu mm. Sinkkuelämää TV-sarjassa, että Gin & Tonic, musta väri ja käteinen raha eivät koskaan mene pois muodista.

Yritin maksaa maaliskuussa matkapuhelinliikkeessä pientä ostosta käteisellä rahalla. Se ei onnistunut. Silloin syy oli korona.

Toissa vuonna muistan varautuneeni kylämme pieniin joulumyyjäisiin käteisellä rahalla. Yllätys ostoksia tehdessä oli suuri: maksuvälineenä kävi vain pankkikortti.

Trendi on täysin päinvastainen mihin olemme tottuneet – ainakin minun ajatukseni on ollut, että KÄTEINEN KELPAA AINA.

Elämme pankkikortilla tai mobiilisovelluksilla

Maksan 95% ostoksistani pankkikortilla tai laskuina verkkopankissa. Nykyiseen maksukäyttäytymiseen olen kulkenut moninaisen matkan.

90-luvulla, ensimmäisessä kesätyöpaikassani sain ihan ensimmäisen palkkani kirjekuoressa, käteisenä. Muistan, että tuntui suurelta saavutukselta nähdä omalla työllä ansaitut setelit. Minulla oli rahaa.

Käytin rahoja shoppaillen turhuuksia, mutta aina ostosten jälkeen laskien jäljelle jäävät setelit ja kolikot.

Sain paria vuotta myöhemmin ensimmäisen pankkikorttini, noihin aikoihin nuorille suositun Visa Electron kortin. Tämä oli ensimmäinen askel muoviseen rahankäyttöön ja virtuaaliseen ostosten tekoon. Tuolloin tiliotteesta näki, kuinka paljon tilillä oli rahaa, ja sen mukaan tehtiin ostoksia.

Ensimmäiset laskuni maksoin vielä pankkien eteisissä sijainneilla automaateilla, johon syötettiin laskujen viivakoodit. Nostalgista.

Tuota aikaa rahanhoidon maailmassani seurasivat pankkikortti, nettipankki, verkkokaupat, osamaksujen yleistyminen, mobiilipankit ja mobiilisovellukset maksujen hoitoon.

Ennen niin tavallinen asia kuin käteinen raha, on nykyään pienen vaivan takana: pitää löytää pankkiautomaatti oman kulkureitin varrelta ja sitten raha pitää vielä muistaa nostaa.

Näkymätön raha voi olla ongelmallista

Kun rahaa ei enää ole fyysisesti olemassa, se kadottaa osan arvostaan.

Raha on nyt meille numeroita näytöillä ja näppäilyjä sovelluksissa. Kukaan ei laske viimeisiä seteleitä palkasta, nyt käytetään lähimaksua, ja jos rahat loppuvat, kaivetaan säästötiliä tai siirrytään luotolle.

Rahan saaminen lainaksi on myös liian helppoa.

Pikavippejä ei markkinoida pikavippeinä, vaan rahoitusmuotoina tai unelmien toteuttajina.

Tässä kulutusjuhlan ja pikavippiyritysten tarjousten ristiaallokossa tulee mietittyä, miten olen ikinä selvinnyt ottamatta ainuttakaan pikavippiä.

Iltapäivälehti kertoi toissa viikolla, miten nuori näyttelijä oli ajautunut taloudelliseen katastrofiin alle parikymppisenä osamaksujen vuoksi.

Vaatteita, puhelimia ja muuta juuri silloin niin tarpeellista sai ostettua vaivattomasti muutamalla klikkauksella, osamaksuna. Näyttelijä asui tuolloin vielä vanhempiensa luona, ilman töitä.

Kun ostosten laskut saapuivat, rahaa ei ollut.

Lopulta kasautuvat laskut jäivät avaamatta.

Samankaltaisia tarinoita on varmasti lähes jokaisen tiedossa.

Rahaa ei voi kuluttaa enempää, kuin sitä on, paitsi ehkä nyt, kovin helposti?

Ennen velkaantuminen tapahtui seteleitä vippaamalla, nyt muovirahan tarjoajia on (valitettavasti) enemmän.

Käytin tänään käteistä

Olin pienessä ulkoilmatapahtumassa, ja ostin syötävää. Ostokseni maksoivat neljä euroa. Ojensin myyjälle 10 euron setelin ja olin tyytyväinen, kun käteiseni kävi maksuvälineeksi.

En haikaile pelkän käteisen varassa elämiseen, mutta oli ilo huomata, että käteiselläkin voi kuluttaa.

Tuohinainen suosittelee: Muistele, milloin käytit käteistä rahaa viimeksi?

Edullinen kesäloma

Ilmaista hupia
Maailman kaunein saaristomme
Leikkikentältäkin voi ihailla veneitä
Doggo pääsi pulahtamaan
Kesän tähän asti lämpimin päivä oli hyvä viettää tuulisella saarella
Oma hetki

Kesälomaviikkoni oli täydellinen sekä edullinen

Edellinen viikko helli minua lomalla, lämmöllä ja hyvällä mielellä, kuten kuvista näkyy.

Kesälomaviikkoni oli myös suhteellisen edullinen. Vietimme kaksi yötä läheisen kaupungin hotellissa. Muutoin pysyttelimme lähimaastoissa.

Yöpymisten hinnaksi hotellissa tuli aamiaisineen n. 300 euroa. Edellisenä kesänä olimme ulkomailla viikon, siksi rohkenen kuvailla lomaamme edulliseksi.

Maaseudulla, saaristossa, jossa asumme, on tarjolla monenlaista ilmaista elämystä ja aktiviteettia lomalaisille, tämä mielipide lapsiperheen näkökulmasta. Me teimme seuraavia ilmaiseksi tai pienellä rahalla:

ILMAISTA:

  • Uiminen
  • metsässä retkeily
  • veneiden ihailu satamissa
  • lossi-ajelu
  • kukkien keräys
  • pyöräily
  • ystävien tapaaminen
  • päivälepo pihakeinussa

PIENELLÄ RAHALLA:

  • Kesäkahvilassa käynti
  • saippuakuplien puhallus
  • grillaus
  • jäätelöautolla vierailu
  • lehden (paperisen tai digin) osto ja siihen rauhassa syventyminen

Aktivitieettien määrä ja laatu ovat tietysti hyvin paikkasidonnaisia: kaupunkilaiset saattavat keksiä kaikenlaista muuta puuhaa, jota tässä ei vielä mainittu?

Mitä ilmaista tai pienellä rahalla tehtyä aktiviteettia sinun kesääsi kuuluu?

Tuohinainen suosittelee: Tee kesälomallasi retki jonnekin, missä et ole koskaan ennen käynyt.

Minulla ei ole yhtään ylimääräistä rahaa, joten aloitin sijoittamisen

Miksi rahan sijoittamisen aloittaminen on hankalaa? Koska ikinä ei ole hyvä hetki.
Lue kertomukseni siitä, kun aloitin säästämisen taloudellisesti huonoimmassa elämänvaiheessa.

Elän luultavasti elämäni kalleinta aikaa.

Rahanmeno on villiä: minulla on kaksi päiväkoti-ikäistä lasta, vanha ja remontoitava talo. Kaksi pakollista autoa. Kotieläimet. Heräteostoksiin taipuva kaupassakäyntitapa.

Saan rahaa tilille 1800 – 2100 euroa kuukaudessa. Mihin se menee?

  • päivähoitomaksu, reilut 400€ kuukaudessa
  • puhelin, lehdet, autoon liittyvät kulut 200€ kuukaudessa
  • asuntolaina 600€ kuukaudessa
  • eläintenhoito n. 50€ kuukaudessa
  • ruoka ja muut taloustavarat 350€ kuukaudessa (toinen puolisko ostaa myös näitä)
  • sijoitukset 75€ kuukaudessa
  • kosmetiikka, omat ja lasten parturit, mahdolliset tavara- ja vaatehankinnat 100€ kuukaudessa
  • tästä listasta puuttuu vielä sähkö, vesi, jätehuolto yms. jotka toinen aikuinen hoitaa.

Tällä laskukaavalla ymmärrät, ettei ylimääräistä rahaa jää.

Näihin menoihin ei ole sisällytetty vielä ns. yllätysmomentteja: eläinlääkärikuluja, pesukoneen hajoamisia, syntymäpäivälahjoja tai kutsujen järjestämisiä, satunnaisia ravintolasyömisiä, uusia turvaistuimia tai auton hajoamisia.

Oliko järkevää aloittaa sijoittaminen näinä vuosina? Oli, koska se on aloitettava kuitenkin.

Kuukausittainen kuittikirjanpito voi avata silmät omalle rahanmenolle.

Ylen tämänviikkoisen artikkelin mukaan suomalaisen kuukausisäästäjän keskimääräinen säästösumma on 300 euroa.

Summa kuulostaa suurelta asuntovelallisen perheenäidin korviin.

Tuleehan minullekin vielä se päivä, kun saan sijoittaa 300€ kuukaudessa? Sitä ei varmaan kukaan pysty ennustamaan, mutta matka on aloitettu.

Voit säästää rahaa luomasi elintason mukaan

Yksinkertaista: mitä korkeammat kuukausittaiset menosi ovat, sitä pienempi on säästöön menevä summa.

Kirjoitin aiemmin siitä, miten luomme itsellemme kalliin elintason. Tietenkin, menot ovat sen tulosta, millaisen elämän olet luonut itsellesi.

Aloitin sijoittamisen helmikuussa ja tämä on pisin aika 34-vuotisen elämäni varrella, jolloin en ole koskenut jo säästössä oleviin varoihin.

Tuottoa säästöistä ei tietenkään ole kertynyt koronan takia. Muutenkaan näin pienillä sijoituksilla ei saada vielä huimaa tuottoa, mutta kuten tiedämme, aika on sijoittajan paras ystävä.

Te kokeneemmat ja elämää nähneet rahankäyttäjät, onhan tämä kallein vaiheeni elämässä?

Tuohinainen suosittelee: Säästätkö sinä huolimatta taloudellisesta tilanteestasi?

Isien ja äitien rahat

Vietimme äitienpäivää sunnuntaina. Siitä inspiroituneena mietin suomalaista ylpeyttä: pitkää äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaata.

Suomalainen ylpeys on pitkä äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaa

Mietin myös sitä, miksi suomalaiset jakavat vanhempainvapaita edelleen hyvin äiti-painotteisesti? Luovatko perinteet automatisoidun oletuksen siitä, kuka jää lapsen kanssa kotiin?

Ehkä loppuun koluttu ja tunteita herättävä aihe äitien ja isien eroista rahan suhteen on kotiäitiys vs. koti-isyys.

Kotivuodet vaikuttavat joka tapauksessa valtavasti koko perheen taloudelliseen tilanteeseen.

Meidän yhteiskunnallinen upeutemme on palkallinen äitiys- ja isyysvapaa, sekä vanhempain- ja hoitovapaan aika.

Tiedättekö, että maailmassa on valtioita, joissa on 0 päivää palkallista äitiyslomaa?

Paula Vilén kirjoitti Ylelle vuonna 2017:

Yhdysvalloissa lapsen syntymän jälkeen saa olla palkatta kotona vauvaa hoitamassa 12 viikkoa, ilman että voi saada potkut. Tosin kaikkia työntekijöitä kyseinen laki ei suojaa.

PALKATTA. 12 VIIKKOA.

Me suomalaiset vanhemmat olemme etuoikeutettuja

Meillä äitiysajan palkkaa makstaan työehtosopimuksesta riippuen n. 4kk. Tämän jälkeen alkaa vanhempainvapaa, ”palkkaa” saadaan siihen saakka, kun lapsi on n.10kk. Vanhempainvapaan tulot ovat myös ruhtinaalliset verrattuna moniin muihin maihin.

Tämän jälkeen alkaa hoitovapaa.

Rahaa hoitovapaalaiset saavat rankasti yleistäen nettona alle 300€/ kk. Vanhempainvapaa kestää siihen saakka, kunnes lapsi täyttää kolme vuotta.

Vaikka elämme vanhempina taloudellisessa lintukodossa, tätä kallisarvoista pikkulapsi-aikaa varten sinulla olisi hyvä olla valmiina säästöjä.

Vanhemmat, huomatkaa, että teillä on monia eri vaihtoehtoja jakaa vanhempainvapaat

Kun minä olin lapsi, ei olisi tullut kuuloonkaan, että syvällä pohjanmaan uumenissa duunari-isi olisi jäänyt kotiin hoitamaan lapsiaan.

Vettä on kuitenkin virrannut monessa paikassa sitten 80-luvun, ja nyt viimeistään on aika herätä.

  • Isien on aika herätä siihen, että heillä on yhtäläinen osuus vanhempainvapaaseen kuin äideilläkin.
  • Äitien on aika herätä siihen, että töihin saa mennä ennen kuin lapsi täyttää niin ja niin monta vuotta, jos se sopii perheellenne parhaiten.

Kelan sivuilta löytyy yksinkertainen ohjeistus siitä, miten vanhemmat voivat jakaa vauva-arjen sekä pikkulapsiajan työn ja vapaa-ajan suhteen.

Kela kirjoitti twitterissä 7.5.2020, että vuonna 2019 vanhempainrahaa sai:

  • 65 487 äitiä
  • 2 685 isää.

Isien osuus on vain 2% kaikista vanhempainrahapäivistä.

Osa näistä eroista selittyy yksinhuoltajuudella tai työtilanteilla (enenevissä määrin tulevaisuudessa myös kahden äidin perheillä).

Mutta en voi olla miettimättä: kuinka suuri osa mahtaa selittyä

p e r i n t e i l l ä ?

Isät ja äidit: tottukaa seuraaviin kommentteihin, mihin tahansa jakomalliin päädyttekin:

  • ”Miten se äiti voi mennä töihin ja isä olla äityslomalla”
  • ”Niillä ruuan tekee isä” (milloin IKINÄ nainen on saanut kreditit ruuan teosta?)
  • Jos päätätte olla kauemmin kotona, kuin lapsen ollessa kymmenkuinen: ”Lapsen paikka on hoidossa tuon ikäisenä”
  • Jos menet töihin ennen kuin lapsi täyttää kolme: ”Pikkulapsiaikaa ette saa koskaan takaisin. Pienen lapsen paikka on kotona”

Mielipiteitä maailmaan mahtuu yhtä paljon kuin on äitejä ja isiä.

Jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa, mutta

Tuohinainen suosittelee: Ratkaiskaa oma vanhempainvapaanne käyttö ilman oletuksia ja perinteitä. Tehkää kuten teille sopii.

Erilaisia tarinoita luettavaksi:

  1. Ville jäi koti-isäksi
  2. Koulutettu nainen kuusi vuotta koti-äitinä
  3. Äiti, joka on aina tehnyt paljon töitä ja isä on ollut enemmän kotona

Tämän haluaisin lasteni oppivan rahasta

Raha ei tee ketään onnelliseksi. Onni rakentuu muista seikoista. Silti väitän, että raha auttaa ja tuo elämään turvaa.
Upeissa maisemissa voi unohtaa mahdolliset rahahuolet.
Me kaikki tarvitsemme rahaa ja joillekin sen ansainta voi olla jopa mukava harrastus. Raha on myös tuki monessa elämän kolhussa. Veikkauksen vuonna 2017 toteuttaman kyselyn mukaan puolet yli 500 000€ voittaneista oli sitä mieltä, että elämä muuttui voiton ansiosta jonkin verran. Yksi voittaja kertoi, mikä muuttui:
– Pääasiallisesti elämänarvoissa ei niinkään mikään, tietty huolet tulevaisuudesta ja raha-asioista helpottivat huomattavasti. Perhe, ystävät ja harrastukset pysyneet samoina.
Mielenkiintoinen arvio. Elämänarvot ja ystävät säilyivät samana. Vain yksi muuttui: huolehtiminen tulevasta jäi pois. Tässä jälleen yksi esimerkki siitä, miksi raha voi ja saa olla kivaa. Se ei automaattisesti ole pois mistään inhimillisestä arvosta, vaan antaa tilaa muille ajatuksille. Jopa mahdollisuuden itsensä tutkiskelulle. Kun rahasta huolehtiminen jää pois, mitä kaikkea upeaa saakaan tilalle?

Mitä lapsille voisi kertoa rahasta?

Tässä teesejä, joita haluaisin omien lapsieni pohtivan:
  1. Omasta lempi-jutustaan voi saada rahaa. Rakastavatpa lapseni tulevaisuudessa kukkien keräilyä, maalausta tai mopolla ajelua – haluan heidän tietävän, että meillä jokaisella on oikeus unelmoida. Oikeus unelmoida ammatista, joka saa sydämen sykkimään ja veren virtaamaan suonissa ihanalla tavalla, joka päivä. Työnteko saa olla mahtavaa.Työtä ei kannata tehdä vain rahan takia. Monet meistä sitä kuitenkin niin tekevät. Jos joskus havahtuu siihen, että haluaa alkaa toimia ammatillisen unelmansa täyttämiseksi, pitää uskoa, että sen saavuttaminen on mahdollista.
  2. Raha on välttämätöntä ja sitä ansaistaan työnteosta. Raha on välttämätöntä kaikkien elämässä joka päivä. Joka päivä käytämme hyödykkeitä, jotka on yleensä hankittu rahalla. Vaikka olisimme esimerkiksi ruuan suhteen omavaraisia, meidän on pitänyt ostaa kaikki hyödykkeet, millä kasvatamme ja tuotamme ruokamme: multa, siemenet, tontti, puutarhavälineet.Me kaikki tarvitsemme rahaa ja se ei kasva puissa, kuten jokainen 90-luvulla kasvanut on kuullut. Saatan itsekin tulevaisuudessa käyttää tätä osuvaa kielikuvaa.
  3. Raha on kivaa. Raha on kivaa, koska sillä voit auttaa itseäsi ja muita. Maailmamme tapahtuu (onneksi ja valitettavasti) usein rahan vaikutuksesta. Meillä useimmilla länsimaisilla syntymälottovoittajilla on mahdollisuus toteuttaa unelmiamme, koska voimme taloudellisesti hyvin. Tämän seurauksena meillä on myös mahdollisuus auttaa muita.
  4. Rahan puute on joskus epäkivaa ja se voi tulla tielle. Joskus haave voi jäädä toteutumatta, jollei ole ehditty varautua tähän haaveeseen. Yhtäkkinen idea upeasta matkasta tai uudesta pelikonsolista ei välttämättä tapahdu. Näitä muistoja on meillä lähes jokaisella, ja se kuuluu talouskasvatukseen (kts. kohta 3, raha ei kasvanutkaan puissa).
  5. Rahaa saa ansaita. Raha ei ole vain joidenkin tiettyjen henkilöiden omistuksessa, vaan se on kaikille avointa. Jos rahaa toivoisi jonkin asian toteuttamiseen lisää, sitä on mahdollista ansaita.
  6. Rahaa pitää lahjoittaa niille, joilla ei ole niin paljoa kuin meillä. Koska olemme voittaneet taloudellisessa syntymälotossa, kuten kirjoitin aiemmin, meidän on annettava jotain takaisin. Jos ei rahana, niin vaikka vapaaehtoistyönä.

Perintö lapselle

Ennen rahallista perintöä, meillä jokaisella vanhemmalla on mahdollisuus jättää toisenlainen, tärkeämpi rahaan liittyvä perintö lapselle. Lapselle voi opettaa raha-asioita: itsestään sekä muista huolehtimista. Tuohinainen suosittelee: Mieti, mikä on oma tärkein ajatuksellinen rahaperintösi. Suosittelen myös: anna lapsen tienata omat rahat vaikka kotitöissä avustamalla. Anna lapsen maksaa omat ostokset kaupassa seuraavalla kerralla.

Liian arvokasta?

500 euron tauluhankinta oli minulle liian arvokas.

Tai niin minä luulin.

Miten voi olla mahdollista, että oikeutin itselleni yli 600 euroa maksavan puhelimen oston, mutta en voinut ostaa 500 euroa maksavaa taulua?

Miksi meillä on näin outoja rahakäsityksiä?

Arvokas taidenäyttely

Kävin tammikuussa taidenäyttelyssä Hangossa. Näyttely koostui värikkäistä öljyvärimaalauksista, joiden pääasiallisena teemana oli luonto.

Jokaisen taulun yhteyteen oli kirjoitettu pieni teksti kertomaan luomistyöstä tai siitä, mitä kulloinenkin taulu merkitsi taiteilijalle.

Heti näyttelyn aluksi silmäni nauliintuivat kauniiseen merenrantamaisemaa esittävään tauluun. Valo taulussa oli ihmeellisen kaunis: Talvisen iltapäivän rusko, viimeisten auringonsäteiden punertava sävy. Tauluun oli maalattu kivikkoinen merenranta, sopivasti kuohuvat aallot löivät vaaleaan talviseen rantaan.

Taulun hinta oli 500 euroa.

Siis 500 euroa!

Ihan liian kallis, ajattelin.

(Anteeksi taidetietäjät, ymmärrän että 500 euroa ilolla, tuskalla ja luomistyöllä tuotetusta taulusta ei ole hinta eikä mikään.)

Kiertelin näyttelyn kaksi kertaa läpi, ja aina vaan silmäni nauliintuivat tuohon ensimmäiseksi näkemääni teokseen.

Jätin tuon ihailemani taulun ostamatta.

Nyt huhtikuussa, taulun ostamatta jättäminen kaihertaa minua viikoittain.

Olen miettinyt jopa paikan sille kodissamme.

Mikä on kenellekin (liian) arvokasta?

Jollekin 100 euroa uusista kengistä on liikaa. Joku ei ikinä maksaisi täyttä hintaa jostain tuotteesta, minkä voi ostaa käytettynä.

Meillä kaikilla on jokin ”liian arvokas” hinta tietyille asioille.

En uskaltanut sanoa meidän miehelle, että ostin juuri yli 600 euron puhelimen. Hän ei ikinä voisi ostaa niin kallista puhelinta.


Ajattelen kuitenkin itse niin, että tulen käyttämään puhelintani joka päivä seuraavan 3-4 vuoden ajan.

Jos käytän puhelinta vaikka kolme vuotta tästä eteenpäin, päiväkohtaiseksi hinnaksi muodostuu n. 0,59€.

Kallista? Minulle ei, meidän miehelle kyllä.

Mihin muuhun saattaisin käyttää 500€ esimerkiksi vuoden aikana?

Jos taulu oli minulle liian kallis, aloin äskettäin miettiä, mihin muuhun 500 euroa saattaisi huveta ”tuosta vain” vuoden aikana?

  • Pari hotelliyöpymistä syömisineen ja juomisineen
  • Joka kuukausi ulkona syönti perheen kesken
  • No ne pullovedet (näitähän en siis enää kuluta)
  • Uudet kengät + juhlamekko + kynsilakka + kampaus + meikki hääjuhlaan
  • Uudet verhot/matot/lipastot/naulakot yms. kodin sisustus

Esimerkiksi nämä luettelemani asiat pysyisivät kanssani verrattain lyhyen aikaa. Elämyksiä tai muuta maailmaan tutustumista ei voi tietenkään mitata rahalla ja ne säilyvät muistoissa ikuisesti.

Mutta lista on havainnollistava euromäärien suhteen.

Kuten taidekauppias Jani Saikkonen sanoo Aamulehden artikkelissa, taiteesta kiinnostuneetkin ihmiset jättävät helposti taulun ostamatta. Ihmiset voivat ostaa 3000 euron television, mutta eivät 3000 euron maalausta

Jos olisinkin ostanut tuon 500 euron taulun, se olisi ollut kanssani loppuikäni.

Eikö se olisi mittaamattoman arvokasta?

Tuohinainen suosittelee: Mitä olet aina halunnut, mutta et osta sitä, koska se jokin on liian arvokas? Mieti uudelleen.
Laske mitä tuo jokin tekee hinnaltaan päiväkohtaisesti. Olisiko hankintasi jopa mittaamattoman arvokas, se kulkisi kanssasi loppuun asti?

PS. Aion ottaa yhteyttä taiteilijaan kysyäkseni, onko taulu vielä ostettavissa.

Millaisen elintason olet luonut itsellesi?

Riittääkö sinulle aina samanlainen elintaso ja siihen liittyvät asiat? Nousevatko kulusi ja kulutuksesi jatkuvasti?
Miksi haalimme tavaraa ja tuotteita aina vähän lisää?

Ilmainen kuvapankkikuva tunnisteilla ekologia, kasvi, kuulokkeet, maa
Kuva: Pexels

Kun saa lisää – kuluttaa lisää?

Oman kokemukseni mukaan kulut nousevat tulotason mukaan. Jos saat palkankorotuksen, veronpalautuksia, lahjarahaa, tuleeko helposti ostettua jotain enemmän tai vähän kalliimpaa?

Minulle käy aina niin, että jos rahaa on enemmän, kulutan enemmän. Vaikka rahan voisi myös laittaa säästöön tai sijoittaa.

Jälleen palaan edellisiin kirjotuksiin, (tässä ja tässä) en ole niin hyvä säästäjä kuin kehotan sinua olemaan.

Onneksi havahduin omaan tilanteeseeni, ja aloin tehdä asioita säästämisen eteen. Aikaisemmin maailman huonoin säästäjä, on nyt vain säästäjä.

Meillä on vaihtunut viimeisen vuoden aikana auto ja puhelimet, remonttilainaakin on otettu. Vain siksi, että voimme. Emme varsinaisesti TARVITSE näitä uusia asioita, mutta miksi sitten hankimme niitä?

Siksi koska kaikki muutkin?

Saku Tuominen kertoo kirjassaan Juu ei, että ihmisen mieli on rakennettu seuraavasti (huom. tämä ei ole suora sitaatti, vaan muisto äänikirjan kohdasta, jota kuuntelin eilen) :


Kaikki uusi ja iso on aivoillemme lähtökohtaisesti vähän pelottavaa.

Uudet asiat taas sopivan pieninä annoksina ovat aivoillemme houkuttelevia.

Vähän parempi puhelin on mielelle turvallisempi vaihtoehto, kuin kokonaan uuden puhelinmallin ja käyttöjärjestelmän opettelu. Vähän parempia asioita on myös helpompi hankkia, jos joku muukin on jo hankkinut sen.

Itse omistan esimerkiksi aktiivisuusrannekkeen. Minkä takia? Siksi, koska näistä laitteista alettiin touhuta kymmenen vuotta sitten täysillä. Lähipiiriinkin niitä ilmestyi ja sen luvattiin tsemppaavan minua arjessa.

Mutta tarvitsenko tätä härpäkettä?

Se kertoo minulle päivittäisen askelkertymäni, joka on mielenkiintoista.

Mutta enhän todella TARVITSE sitä, enhän?

Ostin myös äskettäin uuden puhelimen, vain koska operaattoriltani soitti mukava myyjä, joka lupasi vanhasta puhelimestani hyvitystä, jos ostan uuden luurin. Huomio: Hyväntekijä minussa oikeutti tämän ostoksen osittain sillä perusteella, että nyt tuon vanhan puhelimeni voi ostaa joku, jolla ei olisi varaa uuteen puhelimeen.

Monien ostamieni tuotteiden kohdalla sydäntä kylmää ajatella sitä, minkälaista kuormaa aiheutan ostoksillani maapallollemme. Ja se on ihan oikein kaltaiselleni länsimaiselle (liian) hyväosaiselle maapallon liikakuluttajalle.

WWF:n sivusto kertoo, että jos kaikki kuluttaisivat, kuten suomalaiset, TARVITTAISIIN LÄHES NELJÄ MAAPALLOA

Onneksi on mahdollista myös yrittää antaa jotain takaisin.

Ilmainen kuvapankkikuva tunnisteilla elämä, kasvaa, kasvi, kasvu
Kuva: Pexels

Voisitko laskea elintasoasi?

On vaikeampaa laskea elintasoaan, kuin nostaa sitä. Olisitko valmis vaihtamaan paremmista tuotteista ja palveluista huonompaan, jos tarve vaatii?

Kun perustarpeet ja omat arvot ovat kuosissa, on helpompi ottaa vastaan tulotason laskeminenkin.

En olisi yhtään onnettomampi, vaikka en omistaisi aktiivisuusranneketta tai uudempaa puhelinmallia. Minulla olisi silti jäljellä kaikkein tärkeimmät ihmiset ja omat ajatukseni.

Olen jo valmiiksi miettinyt omia kulutustottumuksiani, mutta nyt lomautus- tai jopa irtisanomisuhan leijuessa koko yhteiskuntamme yllä, on kohtuullista miettiä, mitä sitten tehdään jos rahavirta pienenee tai jopa loppuu?

Ensimmäisenä kulutuksesta vähennetään nuo härpäkkeet, ylimääräiset muka-kivat laitteet ja muut sovellukset, jotka eivät ole välttämättömiä elämisen kannalta. Seuraavaksi katsastetaan ja perataan kuukausittainen laskupino ja siitä edetään ruoka-ostoksiin ja muihin säännöllisiin hankintoihin. Jossain vaiheessa olisi myös hyvä vaihtoehto miettiä, voisiko omia nurkkiin kertyneitä tavaroita myydä eteenpäin.

Viimeisenä mennään lakki kourassa pankkiin ja pyydetään apua.

Oman elintason luominen tapahtuu oman tulotason, mutta myös omien kulutuspäätösten kautta.

Kannattaa pohtia sitä, että se kuva mitä meille tarjotaan kuluttamisesta ja hankinnoista, on myös maapallomme kannettavana.

Tuohinainen suosittelee: Mieti, millaisen elintason olet luonut itsellesi? Onko tuo kaikki hankkimasi tavara tai palvelu sellaista, josta hyödyt? Voisitko antaa jotain takaisin?

Muista, että vähentämällä turhaa (eli vaikka ne asiat, joita hankit, koska muillakin on) kulutustasi, sinulle jää myös enemmän mahdollisuuksia säästää ja sijoittaa.

Miten median uhkakuvat vaikuttavat rahankäyttöösi?

Miten uutisointi mediassa vaikuttaa omaan rahakäyttäytymiseen?

Jätätkö ostoksia tekemättä, koska käyttämäsi mediaportaalit kertovat tulevista massa-lomautuksista?

Saattaa näyttää siltä, että tämä kirjoitus ei ole linjassa edellisen tekstini kanssa. Viime postauksessa kun puhuin säästämisestä. Olen edelleen sitä mieltä, että säästäminen kannattaa.

Säästöt

Nyt kerron siitä, miksi kaikkea kulutusta ei voi, eikä kannata lopettaa.

Huoli tulevasta voi vaikuttaa rahankäyttöösi, mutta

Vallalla oleva tilanne on melkein meille kaikille jollain tapaa pelottava.

Yhdet huolehtivat riskiryhmään kuuluvista läheisistään, toiset omasta terveydestään. Joku pohtii sosiaalisen eristäytymisen vaikutuksesta perheenjäsenten mielenterveyteen ja joku huolehtii taloudellisesta tilanteesta.

Taloudellisesta tilanteesta huolehtiminen ja sen seurauksena tuleva käytös voi olla irrationaalista.

Annan esimerkin.

Työpaikallani työt ovat jatkuneet koronasta huolimatta entiseen malliin. Tilauksia tulee ja olemme myynnissä edellä noin 30-40% verrattuna viime vuoden ensimmäiseen kolmannekseen.

Ketään ei olla lomautettu tai irtisanottu. Uhkaa ei ole näköpiirissä. Tilauksia on tehty myös tuleville viikoille.

Useilla tutuilla on asiat vielä yhtä hyvin! Työt jatkuvat ennallaan, eikä mitään konkreettista uhkaa oman tulovirran pienenemiseksi ole näkyvillä.

Kuitenkin, lähes heti koronan rantauduttua suomeen, uutisointi mediassa alkoi: yritykset lomauttavat, lama tulee, 90-luvun lama oli pientä tulevaan verrattuna. Tämän validin uutisoinnin vaikutukset eri kuluttajiin ovat kuitenkin osiltaan maamme taloutta vahingoittavia.

Näinpä siis myös lähiympäristössäni alettiin hymistä siitä, miten nyt pitää alkaa säästää: ”Kolmen kuukauden palkka pitäisi olla jokaisella tilillä”, sanoi yksi ”Nyt en ainakaan aio ostaa tänä vuonna uutta (takkia, kampausta, terassikalusteita yms.)”, sanoi toinen.

Saanko kysyä miksi?

Jos et ole ennen säästänyt, miksi alat nyt piheilemään? Toki, on järkevää saada rahaa säästöön, mutta miksi et ole varautunut aiemmin?

Kysyn myös, mitä tämä käytös tekee Suomen taloudelle? Jos kaikki käyttäytyvät vähintään näin varovasti ja ostoksiaan peruen, voiko olettaa jotain muuta kuin taantumaa?

Jos olet vielä täydellä palkalla, vailla huolta huomisesta: älä lopeta nyt ostoksia. Säästä ja varaudu tulevaan, mutta älä jätä varsinkaan suomalaista tuotetta ostamatta, jos sinulla on siihen varaa.

Uutisointi taantumasta ruokkii taantumaa

Miten paljon taantuma ruokkii itse itseään?

Jos me kaikki, kenellä vielä on jonkinlainen säännöllinen palkkatyö (tai muu tulovirta), lopetamme kaiken kulutuksen, niin kyllä. Taantuma tulee. Tulee se muutenkin, mutta kulutuksen lopettaminen pahentaa asiaa entisestään. Jokaisen suomalaisen työpaikka EI mene alta. Kaikkia ei irtisanota.

Kulutukseen kannustamisella en puhu krääsän ostelusta tai lentomatkojen haaveilusta.

Puhun parturissa käynnistä. Ruokakaupassa kotimaisen lähiruuan ostamisesta ja verkkokaupoista tilaamisesta.

Tuohinainen suosittelee: Ota Henri Alén seurantaan jossain kanavassa. Inspiroidu hänen yrittämisestään ja asenteestaan.

MILLÄ TAVOIN VÄHENSIN KULUTUSTANI – ja aloin säästää

Tässä postauksessa kerron omat vinkkini, joilla saan rahaa säästöön.

Olen mielestäni edelleen suhteellisen huono säästäjä. Heräteostoksia tulee tehtyä, (vielä toistaiseksi, kun korona ei ole syönyt palkkatyöpaikkaani) ja joskus kulutan yli tarpeeni.

Myönnän myös edelleen olevani osittainen palkkapäivämiljonääri, kuten kirjoitin aiemmin.

Säästän tällä hetkellä rahastoihin, mutta voisin säästää vieläkin enemmän.

Suunta on kuitenkin ylöspäin, ja mikä tärkeintä, olen aloittanut säästämisen.

Yksinkertaiset säästövinkit, jotka toimivat minulla

1. Säästä aina ensin.
Tämä saattaa olla kulunein pro-säästäjien vinkki, mutta SE ON NIIN TOSI.
Kokemuksesta uskallan väittää, että et tule saamaan rahaa säästöön, jos ajattelet säästäväsi, jos jotain jää jäljelle palkasta. EI JÄÄ.
Säästä vaikka 10 euroa joka kuukausi suoraveloituksena palkkapäivän tullen erilliselle tilille TAI aloita rahasto-säästäminen.

2. Mieti päivittäisiä / kuukausittaisia kulutustottumuksiasi.
Mihin rahasi menevät? Jos rahkeet riittävät, suosittelen lämpimästi oman talouden kirjanpitoa eli tulojen ja menojen laskemista.
Kevyenä vaihtoehtona: katso viikon tai kuukauden kauppakuitit.
Paljastuisiko niistä jotain? (terveisin ”aikaisemmin pullovesiä kymmenillä euroilla kuukaudessa ostanut”).
HUOM! Tässä vallitsevassa (luultavasti pian monelle meistä kaoottisessa) taloustilanteessa en suinkaan suosittele kaikenlaisen hömpötys-kuluttamisen lopetusta. Varsinkin pienyrittäjien tukeminen on nyt äärimmäisen tärkeää.

Pointtini on: jätä turha, lyhytkestoisen tyydytyksen tuova ”nautinto” tai muu krääsä ostamatta.

3. Kts. kohta 2. uudelleen.
Löydät varmasti jotain säästettävää. Säästöt syntyvät omalla kohdallani pienistä puroista. Luulin ennen tarvitsevani esimerkiksi pullovettä, kalliimpaa kahvia tai sitä hyvälaatuisempaa kasvovettä (?).
Mikä voisi olla sinun ”must”-tuotteesi, mitä et oikeasti tarvitse?

4. Jää koukkuun säästämiseen
Kun saat ensimmäisen kympin tai kaksi säästöön, hurraa itsellesi! Sinä teit sen!
Ajattelepa, miten hyvältä tuntuisi kaksinkertaistaa säästösummasi? Voisitko alkaa kauppalaskun ohella pihistellä vielä jostain muusta?
Miten hienoa on nähdä oma säästö omalla, säästämiseen tarkoitetulla pankkitilillä tai arvo-osuustilillä. Vielä hienompaa on nähdä säästön kertyvän (ja kasvavan) oikealla rahastovalinnalla.

Blogi rahasta

5. Osta käytettynä, kilpailuta, mieti ostoksiasi yön yli
– Lapsiperheiden ehdoton ykkönen: ostan suurimman osan lasten tavaroista- ja vaatteista käytettynä.
– Lopetin täysin seuraavien tuotteiden käytön: arvat, purukumi, kasvovesi, kuivashampoo, heräteostos-herkut.
– Tarvitsetko oikeasti uuden paidan halpisketjusta? Käy vaatekaappisi läpi. Tee vaatevaihtoa samankokoisen ihmisen kanssa. Osta seuraavan kerran uusi vaate nettikirppikseltä.
– Kilpailuta sähkö, puhelinliittymä, harrastustoiminta, lainantarjoajat.
– Jos oikeasti haluat ostaa jonkun tuotteen, nuku yön yli. Tiedät herätessäsi, tarvitsetko kyseisen tuotteen. TÄMÄ ON YKSI PARHAIMMISTA JA PITKÄKESTOISIMMISTA VINKEISTÄ, JONKA SAIN VUOSIA SITTEN. VINKKI ON EDELLEEN KÄYTÖSSÄ.

6. Mietittävää-säästövinkit
– Ruoka: Tee kunnon kotiruokaa. Jos et osaa, ala kokeilla, et voi menettää paljoakaan. Säästä myös näin ruokakuluissa: katso tarjoustuotteet ja tee niistä isompia settejä ja pakasta. Olisiko mahdollista kasvattaa itse jotain syötävää?
– Ruoka, herkut: Älä käytä sokeria, höttöruokia (valmisruokia) tai muita naksuja (Okei, tiedän, joskus on syötävä suklaatakin).
– Jos harrastat liikuntaa kuntosalilla, ryhmäjumpissa tai PT:n kanssa, voisitko vaihtaa osan harrastuksista johonkin DIY-juttuun?
– Autoilijat: miettikää ajamianne kilometrejä. Itse suunnittelen työmatkan niin, että käyn aina samalla reissulla kaupassa ja bensa-asemalla jos mahdollista. Vaikka se hieman venyttäisi työpäivää, on tietysti taloudellisempaa hoitaa samalla reissulla kaikki asiat.

Meistä jokainen voi säästää – tai ainakin pohtia omaa kulutustaan

Vaikka et heti keksisi sopivia säästökohteita itsellesi, on hyvä tietää, että voit kuitenkin aina aloittaa jostain. Muista, että säästö syntyisi usein lopettamalla pieniä, huomaamatta tehtyjä (huonoja) valintoja.

Tärkein neuvo on ehdottomasti tämän listauksen kohta numero 1: säästä aina ensin. Jos se tuntuu mahdottomalta, on usein myös oikeutettua yrittää saada lisää palkkaa tai aloittaa sivutyö, jos se on mahdollista omassa elämäntilanteessa.

Tuohinainen suosittelee: Jos tämä kirjoitus ei riittänyt säästövinkkien saamiseen, lue Eurotarkan listaus.

Rahasta ei saa puhua vieläkään?

Rahasta ja taloudesta puhuminen on tärkeää siksi, että se vaikuttaa väistämättä meidän jokaisen elämään.

Tämän hetken poikkeustilassa on tärkeää ajatella taloutta. Yritysten kaatuminen ja työttömyys tuovat mukanaan lieveilmiöitä, joiden kokonaiskustannuksia on vielä mahdotonta laskea.

Siksi: suosi yrittäjää omien mahdollisuuksien mukaan.

Kaikenlainen yksilön jaarittelu taudin tarttuvuudesta on jaarittelua. Tuntuu siltä, että mielipiteiden ilmaisut ja muut ulostulot aiheesta vanhenevat ikävällä tavalla huomiseen mennessä, joten en anna suosituksia siitä, mihin sinun pitäisi mennä tai olla menemättä, jotta voit tukea yrittäjää.

Yrityksiä voi tukea myös poistumatta kotoa.

Tuohinaisen kolikot

Sinä maksat rahaa verojen muodossa yhteiseen hyvinvointiimme

Sinä käyt kaupassa. Sinä saat palkkaa. Käyt myös ehkä kampaajalla, kuntosalilla tai kahvilassa? (edit: kävit näissä paikoissa ennen koronaa).

Kaikki maksamasi palvelut tuottavat verorahaa.

Sinä maksat myös omasta palkastasi veroa.

Noilla maksamillasi rahoilla tehdään mahdolliseksi monta asiaa Suomessa. Niillä kustannetaan koulutus, terveydenhuolto ja monta muuta asiaa, joita me tarvitsemme. Me pääsemme lääkäriin tai vaikka fysioterapeutille pienellä rahalla (nykyään tosin pitkällä jonolla), verrattuna esimerkiksi Yhdysvaltoihin.

Meille se maksaminen on automaatio, jota ei edes ajatella.

Usealle meistä on myös automaatio, että pääsee terveyskeskukseen vuosimaksulla, jonka summa on omalla paikkakunnallani alle 50 euroa.

Kun rahasta on pakko alkaa puhua

Osa seuraamani some- ja uutisportaalien kirjoittajista arvelee nyt taloudesta huolta kantavien olevan kylmiä ihmisiä.

Miksi?

Eikö tämä tilanne vielä riitä siihen, että olisi aika miettiä taloutta?

Kirjoitin ihan ensimmäisenä kirjoituksenani tästä aiheesta, oman pienen lähipiirini kontekstissa: Miksi kaikki ympärilläni vaikenevat rahasta?

Rahasta voi olla vaikeaa puhua. Käsillä olevasta virustilanteesta kyllä puhutaan paljon.

Hakutuloksia ”korona” -sanalla löytyy googlesta 196 000 000 kpl.
Eilen luku oli vielä 171 000 000 kpl.

Ilmainen kuvapankkikuva tunnisteilla elektroniikka, google, haku, internet
Kuva: Pexels

Monenlaista informaatiota riittää, mutta miksi tuntuu, ettei talousvaikutuksista olla huolissaan enempää.

Meillä on kattava terveydenhuollon ammattilaisten reservi ja ymmärrys tarvittaviin toimenpiteisiin, mutta voisiko meillä olla myös talousasioihin perehtyneiden reservi?

Mitä tapahtuu, jos kukaan ei ajattele rahaa?

Jos kukaan ei nyt auta yrittäjiä, meidän yhteiseltä Suomelta häviää monta euroa.

Onneksi joku puhuu rahasta ja yrittää tehdä jotain.

Sadat suomalaiset yritysvaikuttajat ovat tehneet vetoomuksen hallitukselle yritysten auttamiseksi tässä poikkeuksellisessa tilanteessa. Jo hallituksen puolesta luvattujen pitempien maksuaikojen ja velkojen uudelleenjärjestelyn mahdollisuuden lisäksi vetoomuksessa toivotaan mm.:

Vetoamme hallitukseen, jotta se auttaa terveet suomalaiset yritykset epidemian yli osallistumalla aidosti kustannusten jakamiseen. Pyydämme hallitukselta selkeää vakuutusta siitä, että asia hoidetaan samaan tapaan kuin Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa, Saksassa ja Ranskassa – laittamalla kaikki peliin myös talouden puolesta.

Tämän lisäksi on tehty konkreettinen 10 kohdan lista erilaisista toivotuista toimenpiteistä. Vetoomuksen ovat allekirjoittaneet mm. Alf Rehn, Jari Sarasvuo, Taru Tujunen.

Hyvä Te!

Aina kuuluu edetä ihmisten hyvinvointi ja terveys edellä. Tällä hetkellä päällä oleva tilanne on niin kokonaisvaltainen, että nyt keskitytään varmasti käyttämään kaikki saatavilla oleva tieto ja taito ihmisten parantamiseen, sekä terveenä ja turvassa pysymiseen.

Arvostan inhimillistä suhtautumista kaikkiin asioihin, ja olen itsekin eniten huolissani ihmiskohtaloista tämän maailmaamullistavan viruksen kanssa, mutta…

Humanisti talousintoilija tässä hei

Olen humanisti.

Asia on kuitenkin niin, että jos jokainen parturikampaaja, kahvilanpitäjä tai hieroja menettää euronsa seuraavan kahden kuukauden ajaksi, ei humanistikaan pysty pelastamaan maailmaa.

Me taloudesta jaarittelevat emme ajattele VAIN RAHAA.

Se on meinaan sillä tavalla, että jos kaikki suomalaiset lopettavat suuren osan kulutuksestaan (poislukien vessapaperi ja käsidesi) seuraavien kuukausien ajaksi, meidän suomestamme katoaa aika paljon.

Jotain Suomesta tulee katoamaan joka tapauksessa, mutta meillä kuluttajilla (ja hallituksen päätöksillä) on mahdollisuus pitää homma kasassa.

Yritysten kuoppaaminen ja työttömyys vähentävät valtion saamia euroja. Lieveilmiöiden hintaa ei kukaan osaa vielä edes aavistaa.

Tue yrittäjää omien mahdollisuuksien mukaan: osta lahjakortti, lupaa ostaa palvelu myöhemmin tai tarjoa yrittäjälle uutta keinoa myydä palvelunsa.

Lomautuslapun käteen saaneen on vaikea ajatella asiaa näin ja ymmärrän, ettei kaikilla ole mahdollisuutta jatkaa kuluttamista.

Te, joilla on mahdollisuus, tehkää niin.

Kuluttaja tekee paniikissa outoja päätöksiä

Muistatko tapani-myrskyn vuonna 2011 ja sen aiheuttamat pitkät sähkökatkot?

Meillä kotona oli tuolloin sähköt pois yli viisi vuorokautta yhteen menoon.

Muistan, kuinka tuttu kosmetologi kertoi ihmisten käyttäytyneen jo varattujen aikojen kanssa irrationaalisesti. Useat vakiokävijät olivat peruuttaneet aikansa sanoen: ”En minä nyt viitsi tulla, kun on nuo sähköt pois”.

Hoitolassa siis oli sähköt.

Antaako kriisi mahdollisuuden ajatella irrationaalisesti asioista?

En aloita kirjoittamaan kahvilakäynneistä tai eristyksistä. Tämän päivän tilanne ei ole huomisen tilanne, enkä kannusta ketään mihinkään liikkumiseen tai liikkumattomuuteen, ohjeistus tulee valtiolta tai THL:lta.

Koronan vaikutukset ovat vielä tuntemattomat – vain se on varmaa, että yrittäjä kärsii

Emme voi tietää, mitä tapahtuu taudin kanssa tänään, huomenna, saatika viikon kuluttua.

Jo yksin kuluneella viikolla on tapahtunut niin paljon, että tuntuu absurdilta ajatella edes ensi kesää.

Kenellä on vielä ensi kesänä työpaikka? Mitä rahastoillemme kuuluu? Onko Suomen terveydenhuolto ja sosiaaliala kriisissä?

Uutisten lukeminen saatta alkaa jo kohta ahdistaa ja epävarmuus kaikesta tulevasta voi saada mielen matalaksi. Kovin moni on somessa kertonut, että selviämme tästä. Kiitos tsempeistä ja samaa mieltä olen minäkin. Selviämiseen tarvitsemme inhimillistyyttä ja ymmärrystä, mutta myös kuluttamista – jokainen oman mahdollisuutensa mukaan.

Tuohinainen suosittelee: Tue pienyrittäjää. Osta lahjakortti kahvilaan, ravintolaan tai kampaamoon. Nämä yrittäjät tarvitsevat nyt kaiken mahdollisen tuen.